HS on haastatellut puhelimitse Helsingin kaupunginjohtaja Jan Vapaavuorta, apulaispormestareita ja esikuntaan kuuluvaa kahtakymmentä henkilöä. Tarkoitus oli selvittää epäilyjä Vapaavuoren mikro manageerauksesta ja ohijohtamisesta ( https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006555721.html ) .      Osan haastateltavien mielestä tämä näkyy alemman tason  johtamisessa sellaisen esimiehen ohittamisena, jonka päätösvaltan ko. asian johtaminen kuluu. Tämä on ollut toistuvaa. Vapaavuoren mukaan ohijohtaminen on ollut kaupungin edun mukaista ja ohitetut eivät ymmärrä johtamisen nykyaikaa. Hän on myös erottanut suuren joukon läsnä ollessa korkean tason virkamiehen, joka on tuntenut tilanteessa tulleensa nöyryytetyksi. Vapaavuori on syytösten mukaan ohittanut apulaispormestarit. Vapaavuoren johtamista kuvataan ajoittain impulsiiviseksi ja aggressiiviseksi. Hänen johtamistaan kuvataan myös tehokkaaksi ja aikaansaavaksi.      Tehokkuushakuisuudessa...

     Kun vauva mene ensimmäistä kertaa neuvolaan, se on alku hänen yhteiselolle yhteiskunnan kanssa, yleensä myönteisissä ja ystävällisissä merkeissä. Hänen kasvamisensa kehittyessä yhteiselon sisällöt ja muodot vaihtelevat sen mukaa, kun ikää tule lisää ja mihin hän pyrkii omien ja yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien rajoissa. Yleensä tavalla tai toisella yhteiselo jatkuu koko nuoruuden ajan muuttuen täysi-ikäisenä tavallisen kansalaisen asemaksi yhteiskunnassa. Muodollinen asema on muuttunut, mutta usein kyvyt laahaavat jäljessä.      Monille nuorille on osoittautunut vaaran paikaksi, jos hän ei suorita peruskoulua loppuun ja ammattikoulu ei suju tai se tule vietyä loppuun vailla motivaatiota huonolla todistuksella. Nuori ei huomaa itse, että hän on liukumassa pois yhteiskunnan positiivisesta holhouksesta. Kukaan ei enää kysy eikä tule kysymään, miksi matikan tehtävät on suorittamatta tai mikset tullut harjoituksiin tai miten sinulla yleensä mene...

     Ura ei välttämättä tule  ensimmäisenä mieleen, kun maassa on ylivirittynyt työn saamattomuuden ilmapiiri ja yt:t jauhat ihmisiä ulos työpaikoistaan.      Kuitenkin työ ja ura ovat asioita, joista kannattaa puhua, ryhtyä sen eteen töitä tekemään, ainakin uneksimaan niistä.      Aluksi on  tavalla tai toisella on hakeuduttava ruohonjuuri- tai katutason tehtäviin, joissa voi osoittaa innostuksensa tai jopa intohimonsa jollekin tehtävälle. Tässä olisi hyvä noudattaa Hitchcockin oppia: "Kun teet jotain, tee se oikein".      Itseään ei saa vähätellä. Tämä tulee näkyviin esimerkiksi naisten ja miesten erilaisena suhtautumisessa tarjottuun uuteen tehtävään.  Naiset jättävät hakematta, jos he  tehtävän yhdelläkin osa-alueella kokevat taitonsa riittämättömäksi.  Miehet eivät välitä. Samaan tehtävään naisilla on eilisen A-studion mukaan 300 euroa pienemp...

Noin 30 tuhatta nuorta on kotona vailla opiskelua ja työtä. Osa ei saa mitään tukea, osa käy sossusta tinkaamassa rahaa. Nuoristotakuu ei pure heihin. Heihin kannatta soveltaa Klagenburgin ylioipiston menetelmää oppilaiden parityöstä (Yliopisto    8/2013). Sillä saattin dramaattista parannuksia tuloksiin. Nuoria työttömiä ja opiskelemattomia kehoitaisin puolipakolla tarttumaan nuorisotakuun antamiin mahdoillisuuksiin. TE-toimisto tai kunnan soisaalityö huolehtisi parijaosta.   Parilla olisi joko siviilimentori tai viranomaisohjaaja. Parityöskentelyn ydin on siinä, että kaksi nuorta joutusivast aluksi mentorin avulla ainakin keskenään miettimään tuvaisuuttaan ja pari näkisi, mitä ympärillä lähellä koulutusta ja työelämää tapahtuu, ylensä miten homma pyörii. Parhaassa tapaukseesa osapuolet innostaivat toisiaan löytämään ja käyttämään nuorisotakuun elementtejä.