Helsinki oli silmissäni suurkaupunki tuoksuineen, valoineen ja ihmisvirtoineen. Se sykki aivan eri tahdilla kuin Haapajärven raitti. Olo isän kotona Herttoniemen Eränkävijöidentorin kaksiossa alkoi tunnustellen. Melko nopeasti kuitenkin ymmärsin, ettei minun ja isän välille syntyisi läheisiä välejä. Hän ilmoitti antavansa minulle joka kuukausi seitsemänkymmentä markkaa, eikä hän opintoihini puuttuisi.      Aluksi minua huolestutti vaatetukseni, sillä en tiennyt, miten Helsingissä opiskelijat pukeutuivat ja miten siellä ylipäätään käyttäydyttiin. Oletin kavereiden menevän puku päällä luennoille. Isän uusi vaimo Anja osoittautui käytännön ihmiseksi, ja hän kertoi, että voisin käyttää suoria housuja ja villapaitaa. Muutoinkin Anja osoittautui aivan tavalliseksi ihmiseksi. Jostain syystä olin kuvitellut hänen olevan erilainen meihin tavallisiin leivänsyöjiin verrattuna.      Syksyllä lukukauden alussa rehtori Edvin Linkomies...