!970-luvulle tultaessa joidenkin virkamiesten mieleen juolahti ajatus saada selville, mitä kukin toiminto maksaa ja mitä rahoilla on saatu aikaan. Tätä ennen seuratiin vain riittääkö momentilla rahat.  Keskeinen ajuri kustannusseurannalle oli valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristö, joka lähti ajamaan virastojen ja laitosten sisäistä laskentaa vuoden 1970 alussa. Sillä on tarkoitus seurata, mitä kukin toiminto maksaa.  Vähän myöhemmin havahduttiin huomaamaan, että laskentatoimi ei riitä kattamaan johtamisen vaatimuksia, vaan tarvitaan staattisen johtamisen sijasta kustannustieoista ja henkilöstöjohtamiseen purettavaa esimiestyötä sekä sisäistä laskentaa laaja-alaisempaa johtamisen malleja. Oltiin siirrytty kustannustietoisuudesta organisaation kokonaisvaltaisempiin johtamiskäsitteisiin ja johtamisen eri elementtien käyttöön.  Tällöin alettiin puhua ja osin toteaa toimia-ajatuksen, päämäärien ja eri tavoitetasojen merkityksistä virastoissa ja laitoksissa sekä jo...

Kun jokaisella ministeriöllä oli omat tietohallintostrategiansa ja toisten ministeriöiden tietojärjestelmiin yhteen sopimattomat sovellutuksensa, hajaannus oli suuri. Tämä oli seurausta siitä, kun kehys- ja tulosohjauksessa delegoitiin asioita virastojen ratkaistaviksi. Siinä samalla menivät myös tietojärjestelmäkysymykset ja laiteasiat ministeriöistä virastojen ratkaistaviksi. Lopputuloksena oli suuri määrä yhteensopimattomia sovellutuksia, mikä vaati koordinaatiota, erilaisia johtoelimiä ja standardeja. Hajaannusta ei olisi tapahtunut, jos hallinnon kehittämisosaston atk-toimiston lupamenettely virastojen laitehankinnoissa olisi säilytetty. Ministeriön johtoryhmän kokouksissa Viinanen johti ystävällisesti mutta määrätietoisesti puhetta. Muilla jäsenillä ei juuri ollut sanottavaa, kun Raimo Sailas esitteli budjettilukujaan. Muutonkin asioiden käsittely oli hyvin osastokohtaista kunkin osastopäällikön pitäytyessä vain oman osastonsa asioihin. Poikkeuksen teki Sixten Korkman, joka hyv...

Sisimmässäni tuntui sillä hetkellä, kuin Aristoteles olisi seissyt edessäni tutkimassa henkilöllisyyttäni. Professori Lehto kysyi, voidaanko hallintouudistus ja talousuudistus viedä yhtä aikaa läpi. Professori Vala epäili uudistusten tiedepoliittisia vaikutuksia. Niiniluoto pelkäsi dogmaattisuutta. Raimo Väyrynen vain hymyili salaperäisesti. Keskustelun jälkeen puheenjohtaja sanoi lakonisesti vailla mielenkiintoa, että aisa lykätään, ja hallintojohtaja Esko ryhtyi taluttamaan konsulttia ulos. Olin jälkeen päin omituisen kiihtymyksen vallassa monta tuntia, minkä aiheuttajaksi epäilin Lehdon hylkäämistä minut useasta tentistä peräkkäin. Seuraavana päivänä hallintojohtaja Esko soitti ja sanoi konsistorin ottaneen samassa kokouksessa asian uudelleen esille ja hyväksyneen sen. Lykkäys olisi vain tekninen keino sada harkinta-aikaa ilman konsultin läsnäoloa. Lähde: Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen

Kansliapäällikkö Perttusen silmissä minusta oli tullut jonkinlainen uskottumies maaherrojen ja hänen välilleen. Ymmärsin kyllä, etten ollut ainut ja tärkein uskottu Perttusen ringissä, vaan hänen verkostonsa ulottuivat Kainuun peruskoilta valtakunnan huipulle. Ruska-aikana Perttunen lähetti minut Rovaniemelle tutkailemaan, mitä maaherra Asko Oinas ajatteli lääninhallituksiin kohdistuvasta tulosohjauksesta. Oinas oli sitä mieltä, lääninhallitukset ovat oman lainsäädäntönsä perusteella hyvin itsenäisiä, eivätkä ne ota käskyjä sisäministeriöstä eivätkä muistakaan ministeriöistä. Tämä kanta ei lientynyt, vaikka kuinka illallispöydässä keskustelimme tuloneuvottelujen merkityksestä yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi. Hän vain hymyillen kertoi lähtevänsä aamulla maakuntakierrokselle kuuntelemaan kuntalaisten tuntemuksia, tulosneuvottelujen hengessä.

Nyt puoluekokousten aikana kuulee poliittisen retoriikan kaikessa vivahteissaan. Ulkopuolisesta tuntuu niiden paatosta ja asialle omistautumista kuunnellessaan, että siinä on kyse joidenkin elämästä. Puheissa kulkee aina yksi ja sama psyykkisen vieraanvaraisuuden juonne. ”Tulkaa meidän joukkoihimme, ajamme etujamme, meitä on monta, me jaksamme pitää puolianne vaikeiden aikojen keskellä”. Sanoitus vaihtelee, mutta sisältä on sama. Olisi kiinnostavaa tietää, miten ja miksi ja millaisten vaiheiden kautta ihminen tulee tällaiseksi tietyn ryhmän tavoitteisiin yhtyvä ja ainakin sanallisesi ryhmän kaikkivoipaisuuttaa puolustava jäsen. Epäilijälle tulee mieleen, että näin sitoutuessaan ihmisestä tulee puolueisiin kuulumattomineen silmissä erikoinen ja kokouksissa yllättäviä kantoja laukova ihminen. Onko hän aito missään kokoustilanteessa? Kokemus avasi silmiä tällaisesta käyttäytymisestä. Se tapahtui, kun olin pääsihteerinä valtioneuvoston projektissa, jonka tehtävä oli kehittää valtioneuvosto...

Ylijohtaja Kähkönen ei tehnyt irtisanoutumistaan itsensä takia, vaan viraston keittämisen tähden. Konsultoin aikoina virastoa ja sain huomata, kuinka voimakkaasti siellä työtekijät arvottivat itsensä sen mukaan, mitä tehtäviä he tekivät. Arvottaminen lähti siis siitä, millä tavalla eri työntekijäryhmät pitivät ryhmäänsä parempana kuin jokin toinen ryhmä. Virastoon olikin muodostunut sisäinen hierarkia järjestelmä, jonka perusta oli lähtöisin vuosikymmenien takaisista tapahtumista ja joiden syntyperää kukaan silloin ei enää tarkasti tuntenut. Tästä seurasi eri työtehtävien arvottamista irrationaalisin perustein. Toisen työ tekeminen oli arvokkaampaa jostain syystä kuin toisen. Mitään järkiperäistä kriteeristöä arvottamiseen ei ollut, jos tällaisena ei pidetä virkaikää. Konsultoidessani siellä otettiin käyttöön tulosaluejako, joka pyrki osoittamaan, mitä tuloksia kunkin ryhmän piti saada aikaan. Tärkein tulos luonnollisesti oli vaikuttavuus. Se jakaantui eri ulkoisten ryhmien kesken. M...

Päivän Helsingin Sanomissa oli reportaasi yliopiston toiminnasta, rahoituksesta, konsernijohtamisesta, lähijohtamisesta ja opiskelusta sekä henkilöstön hyvinvoinnista. Kaikki suuria asioita. Minulla oli mahdollisuus kokea yliopisto monista näkökulmista eri syistä, joista pienin ei ole pitkäksi venähtänyt opiskelu aikani. Sitä en lähde selittelemään. Opiskeluni kruunasi matematiikan historian tentin läpäiseminen. Toinen tutustumiseni yliopistomaalimaan tapahtui, kun 1990-luvulla konsultoin yliopiston ylintä johtoa. Yliopisto on erityisen voimakkaasti sektoroitunut konserni, jota rotevasti ohjaa rahoitus. Tästä luonnollisena seurauksena on rahoituksesta kilpaileminen ei yksinomaan tiedekuntien vaan myös laitosten välillä. Tiedekunnan eroavat sen suhteen suuresti, kuinka paljon toiminasta opetuksen lisäksi toteutuu projekteina. Resurssien allokointiin vaikuttaa myös melkoisesti, kuinka paljon aloitettujen projektien läpivienti maksaa. Kaiken kaikkiaan liikkumavara resurssien uudelleen...

Jenni Kellokumpu ja Sini Salmi kirjoittivat HS:n vieraskynä palstalla valtion menojen kehysjärjestelmän puolesta. Se on oikea havainto. On kuitenkin tarpeellista tuoda esiin muutamia näkemyksiä kehysjärjestelmän synnystä. Sen ensi askeleet otettiin jo1970-luvulla, jolloin laadittiin ensimmäinen kierros kaikkia virastoja koskeva viiden vuoden taloussuunnitelma. Vähän myöhemmin havaittiin, että siinä olisi tarvetta puhua myös toiminnasta. Hyvä havainto. Nimi muutettiinkin toiminta- ja taloussuunnitelmaksi. Tätä karusellia pyöritettiin uskollisesti aina 1990-luvun loppuun saakka. Valtion budjetin kiristävää otetta virastoihin oli pakko löysätä tulosohjauksen läpimurron takia   ja pyrkimyksellä sysätä valtiovarainministeriön valtaa pois virastojen silmistä. Eihän se onnistunut, sillä budjettivallan ohjakset pysyivät tiukasti budjettiosaston käsissä. Tehtiin vielä yksi yritys VM:n roolista ministeriöiden virastojen tiukasta ohjauksesta. Sitä varten perustetussa työryhmässä otettiin ...

     HS:n vieraskynässä tänään (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006519735.html) professorit Lena Näre ja Markus Jäntti arvostelivat Suomen hallinnon tulosohjaus- ja tulosjohtamismenettelyä. Suomessa se perustuu tulostavoitteiden asettamiseen tuloneuvottelujen- ja keskustelujen avulla sekä tavoitteiden seurantaan. Se on prosessi.      Kirjoittajat sanovat ”Johto uskoo tietävänä kansalaisia ja organisaation työtekijöitä paremmin, mikä on tuloksellista toimintaa. Tulosjohtamisessa ei välttämättä luoteta työntekijöiden ammattitaitoon ja etikkaan. Mittarit mittaavat toimintaa.      Ruotsissa kehitetään luottamusperusteista julkishallintoa. Se korostaa viranomaisten yhteistyötä ja vapautta hyödyntää ammattitaitoaan yhteisiä toimintatapoja kehitettäessä. Keskiössä on kokonaisvaltainen organisaation kehittämien lyhyt jänteisten mittariperusteisen mikro manageera misen sijasta.      Kirjottajat ammentavat tekstejään paikka paikoin ...

     Tietojenkäsittelyasiat olivat osastoilla epämääräisessä ja neuvottomassa tilassa. Erilaiset ryhmäkunnat kävivät luonani esittelemässä oppejaan ja näkemyksiään ja pyytämässä rahaa kuka minnekin. Tämä ei ollut virkamiesten vika, sillä he olivat ahkeria parhaansa tekeviä asiantuntijoita, mutta heidän puheensa ja muistionsa osoittivat jonkin suuren tekijän olevan vialla koko julkissektorin tietohallinnossa.      Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta toimi sisäministeriöjohtoisesti ja tuotti strategioita kuntakentän tietohallinnosta. Vaikka kuuluin alivaltiosihteerin kanssa liikenneministeriön tietohallinnon johtoryhmään, tämä painotti liikaa yleisiä tietohallintokysymyksiä tekosyynä toimialaansa kuuluvat tietoverkkostrategiat. Hallinnonkehittämisosastolla suunniteltiin tietoyhteiskuntaa ja tietojärjestelmien rajapintojen standardoimista. Näiden kolmen ministeriön kesken vallitsi jossain kilpailua, kuka sai äänensä parhaiten esille. Kun jokaise...

.   

Mietin tulevaisuuttani, ja ilkeä tuuli puhalteli mereltä viskellen isoja vinoja pisaroita ikkunaruutuun ja nostellen maasta sattumanvaraisesti lehtiryöppyjä ilmaan. Vakituinen virka odotti oikeusministeriössä, mutta siitä virkavapauteni tulisi päättymään vasta vuonna 1995, joten jouduin menemään vielä vanhaan toimeeni kehittämiskeskukseen. Tupa-ryhmä rakoili sen nosteen jo laimentuessa ja tulosohjauksen ensimmäisen innon laantuessa. Mainio Raili Nordenström oli tullut sen vetäjäksi. Yksikkö oli muuttanut Keilaniemeen, mikä sopi minulle hyvin sen suojaisen sijaintinsa takia. En halunnut enää olla tupa-vetäjä. Minulle oli muodostunut virastovaltuutetun viransijaisena epäuskottavat kasvot toimia konsulttina. Muutoinkin olin etääntynyt tupa-ympyröistä. Herätys todellisuuteen tapahtui hillityn Temmeksen tullessa huoneeseeni kertomaan, että hänellä olisi ikäviä asioita minulle. Kävi ilmi, että joku oli kannellut omaan lukuuni konsultoinnistani patentti- ja rekisterihallituksen hallint...

Oli arveluttava olo mennessäni vuonna 1990 talousjohtajan saattelemana Helsingin yliopiston consistor miniumiin esittelemään tulosohjausta. Puhetta johti eläinlääketieteen professori.  Esitykseni pääpointti oli: opetusministeriö antaa yliopistolle toimintavapautta, kun tämä esittää ministeriölle mitattavat tulostavoitteet . Se oli laajasti ymmärrettynä vaihtokauppaa. Esiteltyäni asian, se jätettiin pöydälle ja minut saatettiin ulos. Myöhemmin samassa kokouksessa asia hyväksyttiin. Helsingin Sanomien mukaan KM Kirsi-Mari Kallio väittelee aiheesta Turun yliopistossa. Hyvä kun tutkitaan. Jo silloin valtion budjettiuudistuksen yhteydessä pohdittiin tulosohjauksen soveltuvuutta korkeakoulumaailmaan. Ongelmana oli, miten tulostavoitteet ja –mittarit määritellään. Henkilöstö purnasi vastaan. Se katsoi, että silloisesta työaikaseurannasta on jo tarpeeksi vaivaa. Suoritetut tutkinnot ja julkaisut ovat hyviä operatiivisia mittareita. Verkko-opiskelu tehostaa tutkintojen suorittamista. ...

Helsingin Sanomien mielipidesivulla 7.12.2013 VM Kimmo Saarikko kritisoi Suomen oikeuslaitosta. Hän vaati sen modernisointia ja käsittelyaikojen nopeuttamista. Suomalainen oikeuslaitos on saanut vuosi vuodelta monin kertaisen määrään huomautuksia pitkistä käsittelyajoista ihmisoikeustuomioistuimelta verrattuna muihin pohjoismaihin. Taannoin professori Terttu Utriainen esitti yleiseurooppalaisena näkemyksensä eristyislinjojen tai osastojen perustamista tietyntyyppisten juttujen käsittelyyn. Myös hallitusohjelmassa on luvattu nopeuttaa lupien saamista. Suomen kokoisessa maassa   erityistuomioistuinten perustaminen ei ehkä ole tarkoituksenmukaista vähäisten juttumäärien takia. Tosi asia kuitenkin on , että tietynlaisissa jutuissa käsittely saattaa venyä uuseiksi   vuosiksi. Tämänkaltaisissa jutuissa täytyy joko oikeusprosessia uudistaa tai tuomioistuinten sisäiset työprossesit rationalisoida, kuten Saarikko esitti. Suomen erityispiire verrattuna moniin länsimaih...