Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella lapsuus merkityt tekstit.


3369. Sota-ajan kielletyt leikit

Tämän päivän HS:n haastattelema professori Joathan Yorkin kertoi osuvasti lasten kännyköiden käytön haittapuolista. Hän vertaa kiihtyvästi lisääntyvää kännyköiden käyttöä savuun, joka on pikkuhiljaa myrkyttämässä lasten kasvuympäristöä. Professoria vapaasti tulkiten lapset eivät enää leiki eivätkä melskaa naapuri lasten kanssa, vaan käpertyvät omiin kännykkä kupliinsa, jolloin heidän kokemusmaailmansa kieroutuu vieraaksi todellisuudelta. Kerron esimerkin sota-ajan leikistä, jossa todellisuus oli leikin keskeinen elementti. Heti sotien jälkeen koko talon ja lähitalon 10-15 vuoden ikäiset pojat ja miksei tytötkin saattoivat kokoontua talon pihamaalle ja muodostaa siellä kaksi yhtä suurta joukkuetta. Tarkoituksena oli kummallakin joukkueella mennä piiloon niin, ettei toinen joukkue nähnyt toisen jäseniä. Piilopaikkoina olivat navetat, tallit ja niiden yliset, heinäsuovat, riihet, pensat, saunan takaiset, jne. Joka näki toisen joukkueen jäsenen, sanoi ”pum, pum, olet kuollut”.   Näin...

3321. Kun kaikkea ei voi antaa anteeksi

Anteeksianto kuuluu jokaisen suuren uskonnon perusteisiin. Monen meidän eettiseen koodistoon kuuluu myös anteeksiantaminen. Usea kokee kuitenkin anteeksiannon olevan myös osin tapauskohtainen ratkaisu eikä ole valmis antamaan anteeksi mitä tahansa. Kun ihmiset pääsevät sopuun tai sovintoon asiasta, se ei välttämättä sisällä anteeksiantoa. Asiasta ei kuitenkaan enää riidellä. Sovinto voi olla kirjallinen. Sovittelu on Suomessa eräs tuomioistuintoimintaan vertautuva joustava jutusta sopimisen muoto dokumentteineen. Yleensä asiat annetaan anteeksi, kuin toinen osapuoli sitä vilpittömästi pyytää. Vaikeuksia tulee, kun toiselle osapuolelle on aiheutunut suuria menetyksiä. Jos vahingot ovat materiaalisia ja aiheuttaja osapuoli korvaa ne, sovinto lienee helppo (tehdä anteeksiantoineen). Näissä tapauksissa, jos toisen kunniaa on loukattu, anteeksianto voi olla vaikeaa. Se on vaikeaa, koska kunnian loukkaus koetaan oman minän sisimpään syvästi loukkaavalla tavalla puuttumisena. Kunnian loukkaus...

3201. Lapsuuden kaltoinkohtelusta selviäminen on yksilöllistä

Lasten jälkihuoltoa hallitus lyhentää 24:stä 22 vuoteen. Tämä uutinen sai menneisyyden haavoja pintaani. Isäni sodittua talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan hän asettui Helsinkiin muuttaen myös minun kirjani sinne. Raastuvanoikeus kutenkin päätti todistajien valheellisten argumenttien perusteella määrätä minut äitini holhoukseen. Tähän ei vaikuttanut se, vaikka äitini oli ollut uskoton isäni sotiessa rintamalla. Kostoksi isäni äidin jättämisestä yksin kanssani synnyin pitäjääni äitini alkoi systemaattisesti kasvattaa alistamalla minua 10-vuotiaasta lähtien hänen ehdottomaan tottelevaisuuteensa ja työmiehen rooliin. Käydessämme kylässä minun piti mm. kävellä kymmenn10 metriä hänen perässään ja pienistä poikkeamisista hänen määräyksistään sain palajalle takapuolelle toisten nähdessä kepin iskuja.   Naisellisilla avuillaan hän sai pestattua kuloisenkin naapurin isännän vainoamaan minua ja kiinni saadessaan sain heitä mukilointia.   Pahimpia vainoajia oli kaksi näennäisesti koh...

2656. Jos yön mieli kääntyy trauma uralle, pakotta itsesi ajattelemaan positiivista

Lapsuus on monessa mielessä ja tarkoituksessa aivan erityistä aikaa. Siihen ei voi palata, kuten keski-ikäisellä on mahdollisuus alkaa noudattaa kymmenen vuoden takaista elämän tapaansa. Ei se aivan piirulleen tietenkään voi toteutua samankaltaisena, kuin silloinen elämän tyyli, mutta pääpiirteiltään voi ottaa repustaan ne ainekset, mille se sen takainen elämä perustui. Paluusta voi pulpahtaa esille hyvin myönteisiä työkaluja kuten liikunta, terveellinen elämä ja ystävyyssuhteet. Lapsuus on erityisaikaa. Silloin ladataan kehoa, aivoja ja mentaliteettia melko pysyviksi loppu elämä varrelle. Jos on normaali jakautuman mukaan hyvä lapsuus, niin eväät tulevalle elämiselle ovat myös hyvät. Toisaalta vaikka lapsuus voi olla karikkoinen, se voi antaa rakennuspuita hyvälle elämälle, muttei aina tasapainoiselle. Jos joutuu lapsena alistetuksi puhumattakaan hyväksi käytetyksi, nämä vaativat ponnistelua pääsemään vapaaksi näiden aiheuttamista mieleen viilletyistä arvista. Toisilla näistä on k...

2491. Ruotsalaiset sutena paikalle hakemaan suomalaislapsia

Ohjelman lapasuutta käsitelevä osio täytti tehtävänsä, mutta kärsi keskivertoneuroosista. Asiat todellisuudessa pääpiiteittäin saattoivat olla, kuten ne esitettiin, mutta ne olivat monella muullakin tavoin. Moni lapsi koki silloin vaikeita ja jopa traumaattisia tilanteita tai peräti kohtaloita. Tähän voi vasta-argumentoija sanoa, että ohjelmaa läpikulkevana runkona tietoisesti valittiin ohjaamaan positiivinen pohjavire ja ettei yhteen ohjelmaan voi sisällyttää monia tulokulmia puhumattakaan läpileikkaavia tarkasteluotteita. Tällaista argumentaatiota on hankalaa kumota, mutta horjuttaa voi. Osion valittu maalaissävytteisen lapsuudenvieton positiivinen kuvausote tunnetasolla sulkee pois ikävimpiä särmiä. Aikaperspektiivin alkaminen 1960-luvun lopusta rajaa pois tietenkin dramaattiset vuoden 1940 jälkeiset vaikeat ajat, jotka löivät karua leimaa sen ajan lapsiin. Noin 55000 sotaorpoa kärsi ja kärsii isättömyydestään, moni koko elämänsä ajan. Ruotsiin lähetetyt 80000 lasta oli kummallinen ...

2209. Kun kaikkea ei voi antaa anteeksi

     Anteeksianto kuuluu jokaisen suuren uskonnon perusteisiin. Monen meidän eettiseen koodistoon kuuluu myös anteeksiantaminen. Usea kokee kuitenkin anteeksiannon olevan myös osin tapauskohtainen ratkaisu eikä ole valmis antamaan anteeksi mitä tahansa. Kun ihmiset pääsevät sopuun tai sovintoon asiasta, se ei välttämättä sisällä anteeksiantoa. Asiasta ei kuitenkaan enää riidellä. Sovinto voi olla kirjallinen. Sovittelu on Suomessa eräs tuomioistuintoimintaan vertautuva joustava jutusta sopimisen muoto dokumentteineen.      Yleensä asiat annetaan anteeksi, kuin toinen osapuoli sitä vilpittömästi pyytää. Vaikeuksia tulee, kun toiselle osapuolelle on aiheutunut suuria menetyksiä. Jos vahingot ovat materiaalisia ja aiheuttaja osapuoli korvaa ne, sovinto lienee helppo (tehdä anteeksiantoineen). Näissä tapauksissa, jos toisen kunniaa on loukattu, anteeksianto voi olla vaikeaa. Se on vaikeaa, koska kunnian loukkaus koetaan oman minän sisimpään syvästi loukk...

2190. Ovatko johtamistaidot synnynnäisiä

     Jos pääsisi seuraamaan sateliitin siiveltä, miten työyhteisöjä johdetaan maailman eri kolkilla, hämmästyisi. Idässä esimies voi olla kuin basso, ei tarvitse kuin olla sääntöjä noudattamatta. Lännessä pomo saattaa saada sääntöjohtamisessaan johtamisen puuskia, jossa alaiset ovat hetkittäin helisemässä itsensä ja johtajan kanssa.      Meille suomalaisille on toistettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Johtajaa, joka tähän tyytyy, täytyisi tukistaa johtamisen perustarkoituksen ymmärtämättömyydestä. Eri tilanteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.      Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä vain kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perit...

2003. Ahdistava ja pelokas aatto

      Vaikka Harmaalassa oli joenrantamaisemat, en muistele tuota aikaa mielelläni. Juuri ennen joulua äiti sanoi alkavansa kasvattaa minua tosissaan. Olin 10-vuotias. Setäni Antti nyökkäsi vieressäni.      Äiti jatkuvasti toisteli muun väen kuullen, että Pekasta tulee työmies. "Sinä tottelet ainoastaan ja vain minua". Myöhemmin ymmärsin, että hänen tarkoituksensa oli nöyryyttää ja viedä itsetuntoni kostoksi isälle.      Sinä jouluna pääsin isovanhempieni luo Pennalaan, jonne tuli myös isäni, joka oli muuttanut etunimensä Kimiksi. En tuntenut tumma pitkää miestä. Jonkinlainen tervehtiminen vaihdettiin. Aattoillan puoli välissä jouduin äidin vaatimuksesta kävelemään takaisin Harmaalaan äidin luo. Tie oli umpihankea.      Kun jätin vähäiset lahjat isän luokse enkä suostunut kertomaan mitään Pennalan joulusta ja isästä, äiti ja Harmaalan väki suuttuivat ja sain vain vellilautasen eteeni. ...

1776. Häpeä

      Yksinkertainen selitys häpeälle, että se on seurausta omasta huonosta teosta ja käyttäytymisetä, joita olisi syytä jatkossa välttää. Tämä on pätevä selitys normaali henkilölle lähtemällä siitä, jokaisella on joitain kupruja elämässään,kun Gaussin käyrän enemmistön puolella pysytään.      Suomalaisen arkihäpeän tunteet pyrkivät pintaan julkisissa esiintymistilanteissa. Näyttelijäthän silloin suorastaan kieriskelisivät häpeässä. Voidaan hävetä myös silloin, kun pitäisi kertoa omista saavutuksistaan. Toisissa kulttuureissa omien huippuhetkien kertomista pidetään itsestään selvyytenä ja oudoksutaan niiden pimittämistä.            Ei kannata hävetä, jos small talk ei suju solkenaan, vaan tällöin voi pitäytyä vain oman luonteensa ja temperamenttinsa määrittämäsä roolissa. Jos omasta mielestä luonteva esiintyminen seurassa ei onnistu, syy voi omassa väärässä käsityksessä itsestä. Kannattaa myös ...

562. Säästäkää edes lapset

Kilpailua on hyviin kouluihin, työpaikkoihin ja   vanhainkotiin. Elämme kilpailua kehdosta hautaan. Ainakin alkupäästä voisi vähän hellittää. Mennessään peruskoulun lapsi ei menee sinne kilpailemaan, vaan elämään muiden kanssa, oppimaan olemaan yhdessä.   Kyse on siitä, miten lapsi oppii siellä suhtatumaan muihin ihmisiin   ja sitä kautta tuntemaan itseään ja lisäämään itsetuntoaan. Ei ole takoa päämäärätietoisuuden ja pitkäjänteisyyden pakkoa pieniin päihin.   Ei ole merkitystä tulevien opintojen kannalta, vaikka lapsi on aivan tavallinen oppilas muiden joukossa. Tavallisesta lapsesta voi ajan mittaan kehittyä huippu, jos halua. Lahjakkuus ja koulussa menestyminen ovat eri asioita. Tutkimuksen mukaan ylioppilaskirjoituksissa eniten hyvä avosanojaa saavien vanhemmat kuuluvat yleensä korkeaan yhteiskuntaluokkaan, sivistyneistöön. Piristävä poikkeuksen oli perhe, joka juhli kahdeksan laudaturia kirjoittanutta katselemalla Speden Speljä nauhalta. Luovu...

405. Lastenkodeista tutkimus

On hyvää, että sosiali-ja terveysministeriössä on havahduttu, että   lapsuuden painostavat kokemukset voivat vaikuttaa traumatisoivasti ja fyysisiä sairauksia altistavasti koko elämän ajan. Näitä ihmisiä on kymmeniä tuhansia. Heidän paikallistaminen ja hoitoon saattaminen on valtion kädenojennus ”lastenkotien pahoista teoista”, imhimillien teko ja parantavavaa toimintaa. Hanna Alastalon väitöstyön (väittelee 8.11.2013)   mukaan sotalapsilla on lisääntynyt riksi sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin. Samaan aikaan ministeriö hakee kilpailutuksella 3.12.2013 mennessä tekijää lastensuojelun menneisyyden selvittämiseen. Tarjolla tekijöiksi on monta   kovan luokan tiimiä, muiden muassa yliopistoissa. Hyvä, että projetki kilpailutetaan. Moneen kertaan ja monissa eri yhteyksissä on perätty keinoja työssä jakasamiseen. Päteviä keinoja ei vain tunnu löytyvän. Ehkä syy on juuri siinä, mitä traumatisoitu lapsuus edustaa. Eli on olemassa monia eri syitä jaksam...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *