2003. Ahdistava ja pelokas aatto

      Vaikka Harmaalassa oli joenrantamaisemat, en muistele tuota aikaa mielelläni. Juuri ennen joulua äiti sanoi alkavansa kasvattaa minua tosissaan. Olin 10-vuotias. Setäni Antti nyökkäsi vieressäni.
     Äiti jatkuvasti toisteli muun väen kuullen, että Pekasta tulee työmies. "Sinä tottelet ainoastaan ja vain minua". Myöhemmin ymmärsin, että hänen tarkoituksensa oli nöyryyttää ja viedä itsetuntoni kostoksi isälle.
     Sinä jouluna pääsin isovanhempieni luo Pennalaan, jonne tuli myös isäni, joka oli muuttanut etunimensä Kimiksi. En tuntenut tumma pitkää miestä. Jonkinlainen tervehtiminen vaihdettiin.

Aattoillan puoli välissä jouduin äidin vaatimuksesta kävelemään takaisin Harmaalaan äidin luo. Tie oli umpihankea.

     Kun jätin vähäiset lahjat isän luokse enkä suostunut kertomaan mitään Pennalan joulusta ja isästä, äiti ja Harmaalan väki suuttuivat ja sain vain vellilautasen eteeni.

     PS. Nyt aattoiltoina pyrimme aina viettämään yhteisen hetken ihanien lapsieni, heidän puolisoidensa ja neljän lastenlapseni kanssa.