Eipä voisi olla tyypillisempää työyhteisön ongelmaa kuin suurlähettiläs Titta Maja Luodon tapaus Portugalin suurlähetystössä. Koko henkilöstä kirjelmöi ylemmälle tasolle kiusaamisesta, huutamisesta, solvaamisesta, syrjimisestä ja henkisestä väkivallasta. Tämähän on kauheaa, mutta niin yleistä. Nyt pitää panna jäitä hattuun ja selvittää, mistä on kyse. Itse olen ollut kymmeniä kertoja tällaisten tapauksien selvityksessä mukana. Tapauksessa pitää ottaa ulkopuolinen selvityshenkilö, joka haastattelee jokaisen yksikön jäsenen ja laati omien havaintojensa ja haastattelujensa tulosten perustella raportin tilanteessa. Tämän jälkeen selvityshenkilö purkaa rapotin sisällön yksikön kokouksessa siinä laajuudessa, ettei paljasta kenenkään yksityisiä kommentteja. Nämä voidaan ottaa esille kahdenkeskisissä keskusteluissa. Kokouksessa pitää olla mukana ylintä johtoa. On erittäin tärkeää, että kaikki luottavat selvityshenkilön ammattitaitoon olla mukana ratkaisemassa tällaisia ongelmia.

Muutoin niin rauhallisena päivänä, juuri tultuani kävelyltä täynnä kesää hehkuvalta Tähtitorninmäeltä, käytävältäni alkoi kuulua omituisia ääniä. Hälinä vain yltyi. Kohta Ari Korvolan kuvausryhmä tunki puoliväkisin huoneeseeni ja alkoi haastatella Kauko Juhantalon valtakunnan oikeudenkäynnistä. ”Mitkä ovat tärkeimmät ministeriöt ja miten Juhantalo on onnistunut ministerin tehtävissään?”, Ari kysyi siltä seisomalta. Kun en ollut yhtään ehtinyt valmistautua haastatteluun, lauoin, että valtionvarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö ja että Juhantalo oli onnistunut hyvin. Televisioruudussa näkyvässä kuvassa solmioni oli olkapäällä, mutta sanomani tuli selväksi. Seuraavana päivänä Timo Santalainen soitti sanoen esiintymisestäni jotain lievän kohteliasta ja pyysi tapaamista.