Urheilu kaipaa draamaa ja näkyvyyttä. Meneillään olevat jääkiekon MM-kisat ovat jo nyt huipentuneet ällistyttävällä tavalla canalin kanavien studiosirkuksiin. Jos pitää näitä vain hilpeinnä kanerevaaleina, voi rauhassa nauraa tameille ja kumppaneille. Muutoin mennä jolkutellaan hautaa kohti tämän tosikkomaisuuden kanssa. Similän tapaus on pantava tähän viitekehykseen eikä vallankumouksen tilille. Similän käry on tosiasia eikä Similä sitä kiellä. Douppaus on tuomittavaa. Mutta kyllä pitäisi säilyttää suhteellisuustaju. Similän kärystä ei aiheudu hiitoliitolle sanottavaa imagotappiota. Rahallisesti hiitoliitto hyötyy perimällä jo uransa lopettavalta hiihtokonkarilta korvaussakon. Sen sijaan Similää rangaistaan epäreilulla ja   mahtipontisella jukisuudella sekä kymmenien tuhansien euron sakoilla teosta, joka ei Suomen lain mukaan ole rikos, sopimusrikkomus kylläkin. Hiihtoliiton tiedotustilaisuus voidaakin nähdä antidopingtoimikunnnan hännän nostotilaisuutena.