Kaikki alkoi siitä, kun Saksan revanssihenkiset ja ennen kaikkea Hitler saivat taivuteltua Gustav Gruppin tuottamaan tehtaillaan massoittain kevyttä ja raskasta sotakalustoa. Toinen asetuotanto linjaa oli sotilaslentokoneiden valmistaminen NL:n alueella Versaillesin rauhan sopimuksesta piittaamatta. Länsi maat tiesivät tämä, mutta olivat lepsuja eivätkä reagoineet.  Hyökkäystä Puolaan ja maan valtaamista länsimaat vain ihmettelivät ja Britannia vielä päivä ennen sotaa neuvotteli Lontoossa Saksa edustajan kanssa hyvässä hengessä, että kaikki hyvin ja ettei sotaa tulee. Hitler naureskeli päämajassaan hämmästyneenä ja ihmetteli, että näin helppoako tämä on. Virne huulilla hän pohti, missä tässä seuraavaksi riehutaan. Alkukeväällä Pariisissa vielä nautiskeltiin ulkoterasseilla. Alkukesä 1940 muutti kaiken. Kevään kuluessa Hitler valtasi Alankomaat ja Ranskan ja pähkäili, mitä seuraavaksi, kun Britanniakaan ei taipunut Lontoon ja muiden suurkaupunkien suurpommituksista huolimatta 1940-1...

Katseleminen viimeisintä ja eritoeteen tämän päiväistä Niinistön esiintymistä televisiossa saa panemaan kädet ristiin sen puolesta, että meillä ei ole valtion päämiehenä Halonen. Hänelle kaikki arvostus tasa-arvo asian eteen päin viemisessä, mutta on vaikeaa nähdä, miten hän olisi toiminut Ukraina asiassa niin aikaansaavalla otteella kuin Niinistö nyt. On tietenkin epäreilua suoraan rinnastaa Halosen aikaista melko vakaata Venäjä suhdettamme nykytilanteeseen, mutta Halosen olalle taputtelu ja solmion oikomistyyli tuskin nyt olisivat tepsineet. Nyt Niinistö näyttää toimivan suurvalta suhteiden superkonsulttina, mikä on hyvä asia maailman laajuisesti ja erityisesti  Suomelle.