Puuhakas ja monta rautaa samanaikaisesti tulessa pitävä Pekka Kilpi kiteytti ammattivirkamiehen tarkkuudella ministeriön kehittämiskohteeksi suunnittelu- ja seurantajärjestelmän uudistamiseni. Hän ei ihmetellyt lainkaan kertoessani saman kohteen olleen myös 1970-luvulla kehittämistyön alla. Pekka nojasi tuoliinsa ryhtyen puhumaan niin suuria asioita, etteivät hänen suuret kätensä riittäneet ideoiden ulottuvuuksien kuvaamiseen. Irakin sodan liekehtiessä valtoimenaan odottelin aulassa tunnin Perttusen puheille pääsyä ja tarkoituksena oli keskustella kansainvälisen yksikön perustamisideasta. Odotussohvalla ajattelin, että oli aivan yhdentekevää, onko kansainvälistä yksikköä vai ei, koska nämä asiat joka tapauksessa hoidettiin tavalla tai toisella. Tarkoitus oli tavata myös ministeri Jarmo Rantanen, mutta hän oli joutunut lähtemään presidentin luokse, sillä maahan oli yhtäkkiä tullut Georg Otsilla 150 somalipakolaista.

Humalainen nuorimies öisellä Melbournen kadulla meuhkasi häntä   kiinni ottaville poliiseille, että olen Isosta-Britanniasta, päästää irti. Tämä on kaikuja ajoista, jolloin maa oli Brittiläinen imperium, joka laajimmillaan hallitsi neljännes osaa maapallon ihmisistä. Se oli merikattojen luonnin ja radan rakentamisen kunigas Intiassa ja Afrikassa. Se loi käsitteen intiaanikesä, mikä tarkoittaa 1800-luvun Englannin eliitin muuttamista syksyisestä kotimaastaan Intian lämpöön. Sillä on tunnetusti omat mittansa ja vesemman puolinen liikenne. Sen kunigas Rikhard Leijonamieli oli armeijoineen valtaamaassa Jerusalemia islamisteilta. Se hallitsi Euroopan läsirannikoa pitäen vieläkin Gibraltaria omana alueenaan. Englannin koululaitos ei peittele näitä saavutuksia. Brittiläisen imperuimin perintö näkyy tänä päivänä ränsistyvinä linnoina, kartanoina, eliitin tavoissa ja kielenkäytössä. Maa oli viimmeinen Euroopan länsimaa, josta poistettiin kuoleman rangaistus vuonna 1964.  ...