Jos kokee olevan porukkaa, joka ymmärtää mitä elämä on, ei lainaa rahaa kenellekään tuttavalleen kuin ääritapauksissa. Sen takaisin saaminen on yhtä turhauttavaa, kuin tölkin potkimien soratiellä eteen päin. Matka jatkuu ja mutta mitään ei tapahdu. Jos kadulla sattumalta tapaa velallisensa, hän kyllä jo kaukaa morjestaa ystävyyttä lujittamalla eleellä, jos hän on havainnut olevan liian myöhästä livistää näkyvistä näyttämättä karkurilta. Mojovan tervehdyksen jälkeen velallinen parhaassa tapauksessa ensimmäisenä pahoittelee velan maksamisen unohtamista ja lupaa tietenkin maksaa sen pois ensiviikolla siirtyen keskustelemaan sujuvasti muista asioista. Jos velkoja huomauttaa, että velallinen on jo useaan kertaan luvannut maksa, tämä huomauttaa luulleensa edellistä kertaa vain yleiseksi keskusteluksi. Jos velkoja oikein äytyy velan karhuamisessaan, velallisparka siunailee, että sinullahan suuri talo ja paljon pihaa, silloin peli on tällöin jo menetetty.