Jäsen Mikko Korhonen oli ronskilla päällä. Miehen kateus aamun kirkkaudelle ilmeisesti vei miehen draaman poluille. Mies jyrisi, että taiteelta ja kulttuurilta oli leikattu niin, että luu paistaa. Sonya Lindfors oli niin järkyttynyt taiteellis-kulttuurillisen haavekuvan särkymisestä, ettei tiennyt katsoisiko Korhosta vai Jussi Ahlrothia. Määrärahojen pienentäminen oli niin järkyttävää, ettei Taivalkosken Päätalo päiville ole menemistä, koska väkipaljouden supistuessa, hänet voidaan kutsua areenalle, virkkoi Sonya. Sonya jos kukaan tietää, kuinka härkä ja ihminen muuttuvat areenalla suuremmiksi, kuin muutoin ovat, ainakin härät, virkkoi Korhonen Professorin oloinen Alhroth malttoi mielensä tasaisella toistollaan ”kuinka he kehtaavat, kuinka he kehtaavat”. Korhonen oli jo kysymäisillään, että ketkä he, mutta kirosi, kun tämä lyhyt kysymys lipsahti kuitenkin hänen huuliltaan. Tietenkin jääkiekkoliiton entinen puheenjohtaja Kummola, kukapa muukaan, sanoi Korhonen. Sivistyneen oloinen Son...

      Sotiemme jälkeen maamme kasvot olivat kuin ansioluettelo. Nyt kun maa on rakennettu, olemme kuin uninen ja kuivettunut seurakunta, vain valitus on jäänyt.      Sillä aikaa kun maan eliitti etsii suuntaa luovuudelleen kesän Suomi-Areenoissa, osa kansasta istuu passiivisena kuka missäkin näpläämässä digilaitteitaan. Toiselle osalle kansasta tämäkään ei riitä. Jos muuta ei ole, musiikin pitää olla kovempaa ja nopeampaa ja maalausten suurempia.      Näiden höyryjen päälle on muotoutumissa yhä ikävämpi Suomi-kuva. Tuntuu kuin Ollilan kuuden vuoden takaisesta brändityöryhmän raportista ei ole muuta jäljellä kuin öiset muistot.      Kansainväliset taloustieteilijät ja-lehdet ovat nostaneet Suomeen tikun nokkaan esimerkkinä huonosti hoidetusta taloudesta. Sitä ei levennä se, vaikka kuinka olisimme yksi maailman vähiten korruptoituneista valtiota, että olemme harhojemme vallassa. Koulutuksen ja tie...

EU:n armeliaisuutta koetellaan nyt valtaviksi paisuneissa pakolaisvirroissa. Myötämielisyyttä naapuria kohtaan luulisi löytyvän, sillä EU-maat ovat ensimmäisinä kohdanneet kristinuskon opit oman ihokkaan antamisesta vilusta kärsiville.   Kammottavista kuolemisista pakomatkoilla ja tukehtumisista moottoriteiden rekoissa tulee väkisinkin mieleen, onko länsimainen kulttuurimme vain kansainvälinen kiusankappale, kuin viestikapula eteenpäin annettavaksi. Taannoin maassamme vieraillut Iso-Britannian valtiovarainministeri G. Osborne haikaili EU- maiden yhteisen kulttuurin perään, ohutkin kelpaisi. EU:n arkkitehdit ovatkin korostaneet ja toistelleet vuoron perään yhteisen historian ja kokemusten merkitystä. Kun antiikin ja kristinuskon muodostamasta kulttuuri- ja sivistysperinnöstä vähennetään kunkin maan EU:n sopimuksien takaamat omat kulttuuriperinnöt, jäljelle jää mitättömän vähän EU:n yhtenäiskulttuuria. Siis pakolaiskysymystä ei ratkaista armeliaisuudella, vaan on...