Lindstedt sanoi naulan kantaan todetessaan, että Suomen hallituksen tempoileva, mutta ideologisesti tarkoitushakuinen politiikka murentaa tulevaisuuden tunnetta. Voin yhtyä hänen näkemykseensä, että hallituksen pinnallinen tsemppihengi ja pakkolakien kiristysote heikentää alimpien yhteiskuntaluokkien toimeentuloa ja tulevaisuuden uskoa.      IS:n verkkolehdessä Mika Koskinen otti kantaa puheeseen. Hänen sanomansa oli, että puhe oli puppua ja taiteilijoiden ymmärrys yhteiskuntakritiikistä on pinnallista. Tuekseen Koskien esitti vertailuja Euroopan maiden keskimääräisiin verotuksiin. Hän unohti mainita, kuinka progressiivisesti Suomen alemman keskiluokan verotus kasvava. Koskisen kirjoituksen läpi kuulsi, että kyllä hyvätuloiset osallistuvat taloustalkoisiin eikä köyhän tarvitse odottaa muruja rikkaiden pöydiltä.      Koskisen kommenttia ei kannatta sen kummemmin pohtia, vaan huomioida Lindstedtin puheen yhteisku...

Kirjan hyvyys on lukijan käsissä, ainakin luulemme. Kirjallisuuden Finlandia palkinnon ratkaisee yksi henkilö. Ehkä näin on hyvä, parempi kuin komitea. Luin viimeksi vuonna 2012 palkitun Rosa Liksomin Hytti nro 6.   Se oli saanut HS:ssä hyvät arvostelut. Ei sytyttänyt. Suurimmasta osasta kirjoista arvostelijat ja suuri yleisö eivät tiedä mitään. Kirjastot ovat täynnä niitä, osa hyviä. Kalle Päätalon tuotannosta kriitikoilla ei olut mitään hyvää sanottavaa. Hän oli kuitenkin kansansuosion kiistaton kuningas. Aloitteleva Väinö Linna ryhtyi kokeilujen jälkeen   kirjoittamaan realistisesti, niin kuin hyvältä tuntui. Tunteman sotilas sai murska-arvostelut HS:ssä Toini Havulta, mutta kansansuosion. Samnakaltainen uranousu tapahtui Olavi Viralle hänen luovuttuaan matkimasta Bing Crosbya. Suurelle yleisölle tuntematon Riikka Pelo nousi myyntilistojen kärkipäähän saatuaan teoksellaan Jokapäiväinen elämämme Finlandia palkinnon. Nykyisessä taloustilanteessa tullakseen myydyksi k...