Eilen 14.11. oli taas Talviaaran ilta A-studiossa. Kukaan ohjelman vieraista ei esittänyt järkevää kustannukset sisältävää metodia luopua kaivostoiminnasta turvallisesti. Vain professori Tuula Pohjola esittti positiivisen kaivostoimian säilyttävän toimintamallin.   Ministeri Vapaavuoren perustelut sille, miksi kaivos kiermurtelee pinteessä nyt olivat: nikkelin matala hinta, nyky tuotannon pienuus (noin 90 tuhatta tonnia vuodessa), dollarin kalleus,   ympäristöriskit ja kassan niukkuus. Toimitusjohtaja Perälä oli optimistinen: tuotantoprosessi toimii, dollarin ja nikkelin hinnan muuttokset ovat vain maailmankaupan normaaleja suhdannevaihteluita, osaaminen on parantunut ja   henkilökunta on motivoitunut. Puuttuu vain muutama kymmen miljoonaa euroa seuraavaan vaiheeseen, joka voi olla ratkaisevaa kannavuudelle. Tässä tilanteessa on sanottu monella suulla, ettei kaivoksen pelastamien ole itseisarvo sen runsaasta työllistämisetä huolimatta. Vähälle oon jääny...

Talvivaara on tuottanut tähän mennessä nikkeliä 50000 tonnia ja louhittua nikkeliä jalostettavaksi on nyt 11000 tonnia. Kaivosalaan kuuluu pitkäkestoiset laskut ja nousut. Nyt nikkelin hinta on alhaalla, mutta tulossa olevassa nosusuhdanteessa nikkelin hinta alkaa kohto kymmenillä prosenteilla. Pääomittamiseen on järkevät perustelut. Ensiksi Talvivaara käyttää uutta liuotustekniikka, joka vaatti suuria altaita ja massivia penkereitä ja paljon vettä. Ympäristön vanhigoittaminen on minimoitava.Valtion ohjaus on tässä paras tapa. Toiseksi ostajaa on vaikeaa löytää ja jos löydetään, miten käy ympäristön. Kolmanneksi konkurssi lisäisi rajusti alueen työttömyytä ja ympäristökysymykset voivat jäädä valtion huoleksi