434.Talvivaarasta tätä tärkeää ei ole kerrottu

Eilen 14.11. oli taas Talviaaran ilta A-studiossa. Kukaan ohjelman vieraista ei esittänyt järkevää kustannukset sisältävää metodia luopua kaivostoiminnasta turvallisesti. Vain professori Tuula Pohjola esittti positiivisen kaivostoimian säilyttävän toimintamallin. 

Ministeri Vapaavuoren perustelut sille, miksi kaivos kiermurtelee pinteessä nyt olivat: nikkelin matala hinta, nyky tuotannon pienuus (noin 90 tuhatta tonnia vuodessa), dollarin kalleus,  ympäristöriskit ja kassan niukkuus.

Toimitusjohtaja Perälä oli optimistinen: tuotantoprosessi toimii, dollarin ja nikkelin hinnan muuttokset ovat vain maailmankaupan normaaleja suhdannevaihteluita, osaaminen on parantunut ja  henkilökunta on motivoitunut. Puuttuu vain muutama kymmen miljoonaa euroa seuraavaan vaiheeseen, joka voi olla ratkaisevaa kannavuudelle.

Tässä tilanteessa on sanottu monella suulla, ettei kaivoksen pelastamien ole itseisarvo sen runsaasta työllistämisetä huolimatta. Vähälle oon jäänyt se, että kaivoksen vahvuus numero yksi on sen runsaat nikkelivarannot ja numero kaksi sen mullistava ja toimiva liuotintekniikka.

Leena Pohjolan näkemys, että valtion  pitäisi nopeasti tehdä päätös noin 100 miljoonan euron ympäristöinvestoinnista, on kannatettavaa. Riippumatta sitä mikä on kaivoksen kohtalo, valtion on tämä päätös tehtävä, koska se jotuu joka tapauksessa avaamaan kukkaroaan tähän tarkoitukseen. Kun päätös tehdään nopeasti, se on markkinavetoiseille rahoitajille signaali siitä, että niiden kannattaa investoida kaivokseen ja nähdä se pitkälla aika välillä hyvänä bisneksenä.