433. Poliittinen nimitys ministeriössä

Tavallisen muistion laatiminen ministeriösä sattaa olla tylsää kuin Efell tornin huolto. Sitä vastoin nimistysmuisto kiinnostaa muuitakin on sillä takaraja.

Ensin hakijoista karsitaan armotta muodollisesti epäpätevät henkilöt paitsi henkilö, joka voi poliitisella harkinnalla päästä jatkoon, mikä usein merkitsee myös valituksi tulemista. Tätä ennen minsterin esikunta on usein laatinut omat erityisosaamisvaatimukset valituksi tulevalle.

Tunnettu konsulttitoimisto ei ainoastaan haastattele, vaan myös järjestää pävän testin lupaavimmin tuntuisille kandiadaateille ja tekee oman suosituksensa kolmen parhaan ryhmästä. Seuraavaksi astuu esiin ministerin esikunnan evästämänä esitteymuistion kirjoittaja. Hän on yleensä kokenut esittelija, virkamies.

Esittelymuistio on asiakirja, johon perustuen valtioneuvosto tekee nimittämispäätöksen.

Kokeneeen virkamiehen tekemänä laatiminen suujuu kätevästi, melkein kuin tanssi vailla partneria. Täytyy huomata, että tässä vaiheessa yleensä tiedetään, kuka valitaan, koska vaikka valtioneuvosto nimittää, ministeri, jonka ministeriötä nimitys koskee, käytännössä ratkaisee asian.

Muistio laadintaa periaatteella, että hakija, jolla on epäkattavin ja sopimattomin koulutus tehtäviin ja vaatimuksiin nähden pudotaan viimeiselle sijalle. Tässä vaiheessa touhu on rationalista pudotuspeliä, jossa saatta olla kuitekni  mukan poliitinen elementti: erityisosaamisvaatimukset. Menettelyä jatketaan niin pitkälle, kunnnes koulutus ei enää riitä asettamaan hakijoita paremmusjärjestyksen. Sen jälkeen verrataan työkokemuksia. Tunnettua on, että työkokemuksien painottamien on sujektiivistä, jos mikään. Tämä mahdollistaa, että alun perin virkaan suunniteltu henkilö saadaan näyttämänn pätevimmältä.

Muistion laatijan on oltava tarkka ja huolellinen, koska joku hakijoista voi tehdä valituksen. Silloin esittelijään on pystyttävä perustelemaan esittelysmuistionsa logiikka, jolla hakijat on asetettu paremmusjärjestykseen. Muutoin hän on pulassa.

On myös huomattava, että virkaan ei  tavitse valita hakijoista pätevintä, vaan pätevä. Tämä on tietenkin tehokkuuden tuhlausta.