422. Suomalaiset omahyväisiä - proosa tarkempaa kuin fakta

Claes Andersson totetsi Teeman Suomi-kulttuuriohjelmassa, että proosa on joskus paljon parempi kuvaamaan todellisuutta kuin faktat. Se tarjoaa rikkaamat ja monipuolisemmat välineet eri vivahteiden esiin nostamiseen kuin tylyt tiedot Tämä tuli mieleeni lukeissani venälaisen modernin klassikon Sergei Dovlatovin romaania Matkalaukku.

Erässä kohdassa hän kertoo, kuinka rehellisiä kaksi suomalaista kreppisukkien trokaria ovat. Heidän muovikassissaan oleva 740 sukkiparia  ei kannata laskea. Dovlatov seurueineen nauraa naisille ja sanoo rehellisysden olevan kehtysmaan merkki.

Näin ei tietenkään ole, mutta se sai miettimään, onko meillä suomalaisilla oikea kuva maastamme ja meistä itsestämme ulkomaalaisten silmin.

Ilmeisesti emme ymmärrä, kunka pieni maa Suomi on ja kuinka vähän muut maaat ja niiden ihmiset tietävät Suomesta ja kuinka vähän ne välittävät, mitä teemme ja miten toimimme. Tyly torjujta YK:n turvallisuusneuvoton jäseneksi on vielä monen mielessa maamme vaikutusvallasta. Onko suomaisten jöröys ja vähäsanaisuus sittenkään mikään tuotteen vientivaltti? Tai jos on, se on marginaali-ilmiö.

Jöröyden sijasta on helppo kallistua Himasen raportin avoimuuden ja avautumisen  puolelle. Hyvät käytännöt vienti- ja markkinointihenkilöiden  ominaisuuksista voisivat aivan hyvinm toimia esimerkkeinä meille suomalaisille, ei yksinomaaan vienissä, vaan yleensä kansaivälisissä kontakteissa.