Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskutella olematta
asiantuntija. Niinpä monella leinee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu
eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä iste kullekin.
Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on
tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen
jälkikäteen koskettavia näkymiä.
Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta
lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin
myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.
Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se
hivuttatuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillan pyvästi nahan alle. Matka
voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailumentelmällä
siitä ei voi nauttia.
Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta
piilossa kokea raamatullisa hetkiä. Puolitoista tuntia on kuin lyhyt väläys
maalliselta matkalta.
Pappia maallisempi veistoksiin ihatunut on kuin tiedemies,
joka tutkii partikkelin jokaista soppea. Aika on mitätön tekijä.
Viimeisenä tuleva musiiikin ystävä hyräilee jo etukäteen
havittelemaansa kappaletta, päämäärä mielessä. Sinfonian kuuntelijalla ei ole
kiire mihinkään.
Tunnettu tosiasia tietenkin on, ettei taidetta voi määritetllä mitenkään.
Ei edes niin, että määritellään ensin kaikki ja muu jäljelle jäävä on taidetta,
sillä taidetta voi sisältyä mihin tahansa.
Kommentit
Lähetä kommentti