Jukolan viestin tulokset olivat ikävää katseltavaa suomalaisille. Kärkisijat menivät ruotsalaisille ja kaiken lisäksi 20 parhaan joukossa oli vain puolisen kymmenetä suomalaisseuraa. Onko yksi syy heikkoon menestykseen, mitä jo Jälkihikiohjelmassa väläyteltiin, harrastaja määrien supistuminen? Nuoruudessani lajia harrastettiin oppikoulussa puhumattakaan varusmiespalveluksessa, jossa se kuului viikko-ohjelmaan. Erityisesti RUK:ssa se päätti viikon palvelun ja komppanian voittaja pääsi heti lähtemään viikonloppulomalle. RUK:ssa huomasin, kuinka oppi- ja lukioaikainen suunnistaminen oli vakuuttava lisää joukkueen ja komppanian maastoharjoituksissa. Silloisen KRH-komppanian tai joukkueen johtamisesta ei olisi tullut mitään ilman kartan ja maaston lukutaitoa. Vaikka laitteet ja menetelmät ovat keittyneet, uskoisin umpivieraassa maastossa joukko-osaston kanssa liikkuminen ilman notkeaa kartanlukutaitoa saattaa olla haastavaa.