Valvontaosasto on Tullin tärkein osasto ulkomaakauppa- ja verotusosaston lisäksi. Karkeasti ottaen ensimmäinen vastaa tavaroiden ja ihmisten rajavalvonnasta ja toinen kerää verot. Valvontaoston päällikön merkitystä korostaa se, että aiempi päällikkö Kaj Blomster kävi puhumassa Venäjän duumassa, lähinnä kyllä omista ansoistaan kutsuttuna 2005.    Osaston rooli onkin tärkeä operatiivisten Venäjä-suhteiden tulliasioiden hoidossa. Ei olekaan ihme, jos Päivi Räsänen oli kiinnostunut avautuneen viran täytöstä, kehottaen Nissistä odottamaan Hartikaisen paluuta Tullin vt. pääjohtaja Leo Nissinen kuitenkin nimitti Sami Rakshitin  valvontaosaston päälliköksi. Tämä tapahtui juuri ennen Nissisen eläkkeelle lähtöä ja pääjohtaja Antti Hartikaisen virkavapauden päättymistä. Nissisen menettelyyn näin, on syynsä. Kahden kymmen vuoden takaisten kokemusten perusteella Nissisestä, hän on ymmärtänyt nimitystä tehdessään, kuinka tärkeä Tullin valvontaosaston päällikön merkitys voi olla Suomell...

Ruotsi jaksaa vuosikymmenestä toisen pitää matalaa profiilia olla sekaantumatta mihinkään aseelliseen sotilaalliseen operaatioon. Ilmeisesti maa tuli kypsäksi joka tilanteen rauhan myötäilijänä Kaarle XII suuren Pohjan sodan taistelujen jäljiltä. Siitä asti maa on ollut hiljaa osallistumisista sotiin, kuin entinen renki talon tyttären aitassa vierailuista. Nyt maa on yllättäen avannut suunsa Ukrainan turvatakuisiin osallistumisesta antamalla ”immateriaalista” tukea. Hyvä niin, koska kyllä viestintäteknologiaa ja koulutusta Ukraina tarvitsee. Suomi on toista maata. Talvisota opetti, että periksi ei saa antaa, ei neuvotteluissa eikä tanterilla. Jatkosta on toinen juttu.

Maatamme on aina uhannut jokin vihamielinen valtio tai näkymätön vihollinen Iso-Vihasta alkaen 1700-luvulta lähtien. Tämä on aiheuttanut maallemme jatkuvan sisään rakennetun varuillaanolo moodin sen sijaan, että voisimme suunnata huomattavasti nykyistä suuremman osan panoksistamme yhteiskuntamme hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Miljardien eurojen panostaminen maamme puolustukseen on siis välttämätöntä, koska Venäjän rajamaana olemme alttiina sieltä tuleviin provokaatioihin, jotka voivat nopeastikin kumuloitua interventioiksi maamme sisälle. Jo nyt ja miksei jo aiemmin on syytä tiedostaa, miten kykenemme vastaamaan interventiohaasteisiin analysoimalla heikkouksiamme ja mahdollisuuksiamme. Heikkoudet Maamme heikkouksina ovat budjetin suuri alijäämä, pieni syntyvyys, ikääntyminen, työvoimapula, pahanlaatuinen segregaatio, autioitumien, terveyden hoidon eriarvoisuus ja tuloerojen liiallinen kasvu. Pahimmille heikkouksillemme sijainnillemme Venäjän kyljessä olemisisellemme ja pie...

Joskus tulee mieleen kysymys, miksi ja miten Britannia pystyi (pystyy) tuottamaan 1600-luvulla alkaneella valistusajalta lähtien matemaattisesti eteviä tiedemiehiä kuten Isaac Newton 1600-vuosisadalla ja Alan Turing 1940-luvulla. Turingilla silloin kun hän oli työkunnossa, oli keskeinen asema nykyaikaisen tietokoneen kehittämisessä. Nämä kaksi ovat hyviä esimerkkejä Englannin tiedemaailman kukoistuksesta. Se miksi Britannia on vuosisatoja synnyttänyt merkittäviä tiedeihmisiä, on vain arvailujen varassa, ja yksi arvaus on siirtomaapolitiikka.  (Vielä 1950-luvun kansakoulussa puhuttiin alusmaista).  Yksi tekijä on varmaankin vanha ja kukoistava yliopistojärjestelmä. Siirtomaavalta mahdollisti suurmaatilalliset harrastamaan tieteitä ja taidetta, huvin vuoksi. Siltä ajalta on peräsin sanonta intiaanikesä. Yhden selityksen mukaan sanontaa tulee suurtilaisten herttuoiden ja kreivien halusta jatkaa kesää muuttamalla Britannian alusmaahan Intiaan. Tämän ilmiön varaan on rakennettu l...

Euroopan maiden sotilaspiireissä on yhtäkkiä leimahtanut valattava kiire sotakaluston kehittämiseen ja uushankintoihin aivan, kun maanpäällinen sota leimahtaisi mantereen jokaisessa kolkassa. Portugal hoiti mielestään mallikkaasti roolinsa lahjoittamalla miljardi euroa Euroopan sotakassaan. Täytyy muista, että maan sotilaallisen kyvyn nostamiseen menee vuosikymmen. Puheita syntyy päivässä. Ei maanpuolustukseen puumattakaan vieraalla maalla sotimiseen näin voi varautua.   Pitää ensinnäkin olla pätevä syy ja kohde mitä vastaan soditaan. Nyt tuntuu, että kaikki läntisen Euroopan maat ovat valmiita Ukrainan tukemiseen sen kummemmin tavoitteita täsmentämättä. Siis sotakalustoa työnnetään Ukrainaan ja perään sanotaan, että sotikaa. -Kyllä se voitto siitä tulee. Ainut strategia, joka tässä pätee, on seurata, miten Ukraina pärjää ja sen perusteella hivuttaa sinne käyttövalmiita aseita, mutta riittävällä osaamiskapasiteetilla. Nyt osaamista puuttuu. Niinpä tämä seurauksena Ukraina on kehi...

     Euroopan kuohunnassa on hyvä katoa taakse päin, vaikkei siitä muuta opikaan kuin sen, että vaikeita aikoja on ollut aiemminkin. Ensimmäinen maailman sota syttyi militaristisen Saksan keisari Wilhelm II:n ja Itävalta-Unkarin fasistisesta vihanpuuskasta. Hitlerin mielipuolinen hulluus elintilasta johti vääjäämättä Euroopan toiseen maailmansotaan ja katastrofiin.      Kummankin sodan takana jylläsi nationalismi ja fasismi. Feodaaliset ja kruunuistuinten voimat purskahtivat ulos jättäen jälkeensä elinoloistaan kipuilevat valtiot, jolle luotiin rajat    Jaltan sopimuksessa 1945.  Siinä luvattiin NL:n läntisille satelliittivaltiolle vapaat vaalit. Toisin kävi. Rautaesirippu pystytettiin ja Berliini jaettiin. ja satelliittivaltiot joutuivat NL:n etupiiriin.       Eurooppa ei ole joutunut totaalisen sodan kurimukseen toisen maailmansodan  jälkeen, vaikka NL teki interventiot Unkariin ja Tsekkoslovakiaan ja piir...

Ranska on Saksan ja Britannian apupyörä  Euroopan voimakolmiossa.   Tämän näkyy selvästi Ranskan todellisen vaikuttajaroolin ohuutena EU-pöydissä.    BTK, väkimäärä ja raaka-aineet eivät kolmatta sijaa EU-maiden mahtikolmikossa selitä.    Maan strateginen sijaintikaan ei ole sen kumppaneita kummempi. Hyviä satamakaupunkeja on näillä mailla runsaasti ja merelle pääsy on vaivatonta. Rankan passiivisuus ulkopolitiikassa näkyy siinä, miten se noudattaa yleiseurooppalainen doktriinia: Mitä kauempana maa on Venäjästä, sitä paremmat suhteet sillä Venäjään on.  Suomi oli poikkeus. Nyt Suomen suhteet Venäjän ovat kääntyneet päälaelleen N atoon liittymisen myötä.  Teollisen vallankumouksen ydin oli pitkään Englannissa,   jossa mm. höyrykone pantiin todella töihin kaivoksissa hiilen saannin helpottuessa valtavasti, jolloin maan teollisuus pöhähti käyntiin. Näin jälkeen päin ajatellen Henrik VIII:n maalleen värkkäämää ja hänen naimapuuhiaan edistävä...

Korona nosti pintaan ihmisryhmän, joka ei ottanut koronarokotusta, vaikka käytäntö on osoittanut, kuinka vaarallinen korona voi olla. Tämän on tunnustettava rokotevastaisetkin. Tässä yhteydessä on paikallaan hiukan selvittää tiedon luonnetta Auktoriteettiin perustuvalla tiedolle on ominaista, että sen on julkilausunut jokin suurta luottamusta nauttiva henkilö. Tällä on usein takanaan korkea koulutus. Esimerkiksi jos, Einstein oli lausunut, että kuu on suurempi maapalloa, suuri joukko ihmisiä olisi pitänyt tätä totena. Tieteelliselle tiedolle on asetettu monia vaatimuksia. Sen on kokeellisesti osoitettu oikeaksi ja kokeen toistamalla samoissa olosuhteissa, saadaan aina sama tulos. Se on julkista ja jokainen, joilla on samantyyppinen koulutus, saa kokeilla saman tuloksen. Uskomukseen perustuva tieto pohjautuu siihen, että saman henkiset ihmiset ovat luoneet uskomisjärjestelmän, joka ilmaisee totuuden. Hyvin yleistä tämän tyypilliselle tiedolle on, että se esiintyy eri uskonoissa. Esimerk...

Kukaan ja mikään taho ei tiedä, mitä Putin haluaa ja mihin hän tähtää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tosin arvailuja ja jopa varmaa tietoa jotkut arvovalaiset lähteen ovat esittäneet ja esittävät. Yksi teoria on Kiova Rus saaga, jonka mukaan vuosina 950-1050 Kiova Rus oli Ukrainan, Valkovenäjän ja Venäjän edeltäjä. Putin on kääntänyt tarinan päälailleen, minkä mukaan äiti Venäjä on Kiova Rus ja tähän perustuen Venäjällä on oikeus ottaa nyt Ukraina haltuunsa. Tämä on täyttä puppua.  Voidaan jopa päinvastoin sanoa, että Ukraina on äiti ja Venäjän sen lapsi. Tosiasia on, että Venäjä on ollut Iivan Julmasta (v.1550) lähtien enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) laajentumishaluinen ja aggressiivinen. Pietari Suuri ja Katariina Suuri laajentamishalujensa lisäksi halusivat ottaa virikkeitä länsimaisesta kulttuurista jopa niin, että Pietari Suurin oli valeasuisena laivanrakentajana Hollannissa. Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy, ja niinpä Aleksanteri laajensi imperiumia ja liitti ...

Ruotsi on nyt meidän lähin Nato naapurimme lännessä, ainakin henkisesti. Ruotsin panos tilanteessa, jossa tarvitsisimme nopeasti Naton apua, apu ei välttämättä ole tarpeeksi kuranttia sodan torjumiseksi, sillä Ruotsin oman puolustuksen taisteluhenkeä taannuttaa sen 200 vuoden kokemattomuus sodan käymisessä. Se sijaan suomalaisilla tällaista rasitetta ei ole, sillä talvi- ja jatkosodan perimä ja ylisukupolviset siteet ovat vielä vahvasti vaikuttamassa puolustuskykymme korkeaan tilaan ja pitämässä taistelumoraaliamme hyvällä tasolla.     Tällainen kyseenalaistaminen voi tuntua epäkorrektilta, mutta sotakoodi pitää sisällään myös näiden kysymysten esittämisen jo hyvissä ajoissa ennen näkyvissä olevia konflikteja.

Putinin ns. vaalivoitto on iskenyt hänen sisimpäänsä ja ympärillä parveilevaan eliitti piireihin toistaiseksi pysyvän voitonvarmuuden Punaisen torin paraateja odotellessa. On totta, että Venäjällä menee Ukrainan sodassa nyt vähän paremmin kuin ennen Zelenskyi vastaiskua muutama kuukausi sitten. Suomenkin näkökulmasta näyttää, että Venäjän uhka ja jopa vaara on kasvanut melkoisesti. Raskaan sotakaluston päältä onkin vedetty verhoja pois ja varuillaan ollaan, ainakin niin voidaan olettaa. Analogia Suomen mahdollisesta kahinasta itärajalla löytyy siitä, miten liittoutuneet valtasivat Italian Hitlerin otteesta, vaikka mittakaava Italiassa oli toista luokkaa. Siinä ei juuri ollut vastakkain rintamalinjoja mies miestä vastaan, vaan ”asejärjestelmä” muodostui vuoristo maastosta, syöksypommittajista ja tykistöstä. Tietysti jalkaväkeä oli, mutta sen merkitys oli lähinnä vihollisalueen valtaamisen osoittaminen. Tästä syntyi eräs huvittavakin tilanne, kun amerikkalainen eversti Clark ajoi jeepi...

Kaikki alkoi siitä, kun Saksan revanssihenkiset ja ennen kaikkea Hitler saivat taivuteltua Gustav Gruppin tuottamaan tehtaillaan massoittain kevyttä ja raskasta sotakalustoa. Toinen asetuotanto linjaa oli sotilaslentokoneiden valmistaminen NL:n alueella Versaillesin rauhan sopimuksesta piittaamatta. Länsi maat tiesivät tämä, mutta olivat lepsuja eivätkä reagoineet.  Hyökkäystä Puolaan ja maan valtaamista länsimaat vain ihmettelivät ja Britannia vielä päivä ennen sotaa neuvotteli Lontoossa Saksa edustajan kanssa hyvässä hengessä, että kaikki hyvin ja ettei sotaa tulee. Hitler naureskeli päämajassaan hämmästyneenä ja ihmetteli, että näin helppoako tämä on. Virne huulilla hän pohti, missä tässä seuraavaksi riehutaan. Alkukeväällä Pariisissa vielä nautiskeltiin ulkoterasseilla. Alkukesä 1940 muutti kaiken. Kevään kuluessa Hitler valtasi Alankomaat ja Ranskan ja pähkäili, mitä seuraavaksi, kun Britanniakaan ei taipunut Lontoon ja muiden suurkaupunkien suurpommituksista huolimatta 1940-1...

Näillä sanoin kuvasi tulevaa näkyä marsalkka Gerd von Rundstedt Amsterdamin edessä keväällä 1940 juuri ennen hyökkäystään Ranskaan. Kaunis kesäinen päivä oli hurmaavaa kukkulan päältä näkyvien ruispeltojen ruskean maton muodostaessa täydellisen reitin Ranskaan. Rivimiehet olivat innoissaan saatuaan kukin annokset Pervitiniä (metamfetamin). Nyt ei ollut kyse Ardennien yllätyshyökkäyksestä, vaan hyvin suunnitellusta operaatiosta vallata koko Ranska. Maan presidentti Petain luotti rankalaisiin ja omaan ryhmitykseensä jakaa joukot kolmeen osaan: Kanaalin rannalle ja siitä kahtena pääpuolustusasemana Pariisia turvaamaan. Rundstedtin joukot aloittivat hyökkäyksen laajalla rintamalla. Panssarikenraali Gudearianin kuitenkin innostui ajamaan ohi  Rundstedtin käskyä   panssareitaan kohti Sedania, vaikkei jalkaväki mukana pysynytkään. Miehet jaksoivat kolme päivää pervitiinin voimalla hyökätä. Tämä riitti ranskalaisille, jotka perääntyvät muutamassa viikossa niin, että Ranskan oli...

Harvoin on nähty minkään maamme hallituksen tekevän yhtä nopeasti elintärkeää päätöstä, kuin Orpon hallitus teki päätöksen rajojen sulkemisesta. Ilmeisesti siitä pitää kiittää eleganttia kivikasvo Mari Rantasta, joka totesi toimittajan kysymykseen, mitä Venäjän rajavyöhykkeelle jääville pakolaisille tehdään, että he jäävät Venäjän vastuulle. ”Koska ovat jaksaneet tulla Venäjältä itärajalle, jaksavat myös palata taksin sinne mistä lähtivät.” On syytä epäillä, ettei Marinin hallitus olisi pysytyt samankaltaiseen päätösketjuun. Ensinnä ministeri Anti Häkkänen julisti jämäkästi Suomen pistävän tarvittaessa itäraja kiinni kokonaan. Toiseksi rajavartiolaitoksen johtaja sanoi rajan kestävän venäläisten kaikenlaiset manööveri. Kolmanneksi paikallinen rajavartiolaitoksen esimies totesi kylmästi, että kaikki luvattomasti rajan ylittäjät otetaan kiinni. Jämäkkää ja määrätietoista työtä ministeristä operatiiviseen toimijaan saakka.

Suomen tulevaisuus näyttää patamustalta, mutta on se näyttänyt ennenkin ja pata on vaihtunut vähitellen kiiltävään teräksen. Nyt on kuitenkin tosi kysymyksessä, sillä kansakuntaamme ei paina ainoastaan 100 miljardin euron valtion velka, vaan kansamme tulee olemaan vaikeuksissa selvitä ikääntyvästä väestöstä samalla kun kokonaishedelmällisyys on 1,32, joka on Euroopan pienin. Suuri velkamme ei juuri näyttäydy konkreettisesti jokapäiväisillä hartioillamme, mutta se salakavalasti painaa suuren mustan pilven lailla maatamme matalapaineeseen. Kokonaistuottavuutemme laahaa verkkomaiden jäljessä eikä btk:n kasvun kanssa ole hurraamista. Tästä seuraa, että palkkatasomme jää pakostakin monen verrokkimaan alapuolelle. Kerta kaikkiaan ei ole varaa maksa, kun massi on pieni. Terveydenhoitojärjestelmämme, vaikka sitä kuin rukataan, jää käyhän miehen sovellutukseksi. Fyrkkaa ei ole riittävästi. Nämä köyhän miehen elämäntavat tulevat nyt korostetusti esille, kun kaverimaamme pursuttavat ohi. Eivät ...

Presidentti Niinistä tokaisi Ukrainan sodan alettua, että naamiot ovat pudonnet. Mm. tämän seuraksensa Suomi lopetti Ahvenanmaan Venäjän konsulaatin. Nämä olivat ensimmäisiä konkreettisia sytykkeitä maamme Venäjä suhteen ruuvaamiskesi kireämmälle. Nyt tuntuu siltä, että kaikenlainen yhteyden pito ja liikenne Venäjään on poikki.   Tämä on virhe ja lyhytnäköistä. Kannattaa muistella, miten Venäjä suhteemme on ollut avain asemassa enemmän tai vähemmän rauhallisessa rinnakkaiselossa. Jo nyt on näkyvillä EU-maiden yhtenäisyyttä repivää ja päätöksentekoa ja hajaannuttavaa toiminta EU-politiikan kokonaistasolla. Tässä kokonaistaso ei ole eri poliittisten linjausten yhteissumma, vaan pääura, mihin suuntaan EU on menossa suhteessa Venäjään ja itseensä. Kumpi ruokkii toista, on väärä kysymys, koska yhtenäisyys ja EU muodostaa kompaktin kokonaisuuden eli niitä ei voi tarkastella peräkkäin eikä rinnakkain vaan sisäkkäin. Tässä tulee väkisinkin mieleen matematiikan kompaktisointi, ja se ei ole ...

Tarkasteltaessa Venäjän sota Ukrainaa vastaan mahdollisimman faktapohjaisesti tulos on länsimaille yhtä kärsimystä. Venäjän suurmaa-asemasta seuraa, että Tsuktsien nimimaalta läheltä Yhdysvalojen länsirajaa katsottuna Ukraina on vain 8000 kilometrin päästä sijaitseva mitätön piste Venäjän kartta horisontissa. Kun on maantiellistä suuruutta, on myös monen laista  muuta suuruuttaa. Jos sieltä täältä ympäri Venäjän maata pakko-otetaan 10000 miestä, se ei näy missään ja 1000 kaatuneen katoaminen ei näy kenenkään menetyksenä. Tilanteen absurdisuutta lisää valtion tapa surra kaataneita ja onnettomuuden uhreja. Tämä näkyy siinä, miten julkisella vallalla on mahdollisimman heikosti kehittynyt kyky myötä elää kaatuneiden tai onnettomuuksissa läheisiään menettäneiden tuskaa ja murhetta. Tykinlaukaukset kyllä ammutaan johtajien makoillessa sillä välin uimarannoilla (ei Krimillä). Putin on päättänyt elää kauan. Tämä näkyy siinä, että hän panee myös toivoa maan näennäisen mahtavuuden lisäksi ...

Venäjän aikeita sen vallotuksissa ei voi arvioida ilman, että   tarkastellaan maan eksistentiaalisista olemusta, mikä on saanut aineksensa Iivana Julman aikakaudesta 1600-luvun vaiheista lähtien. Iivana pystyi lyömään mongoolialaisten piirityksen linnoittumalla Kazaniin. Hän ei pystynyt yrityksistään huolimatta laajentaa Venäjää Baltian suuntaan. Tämä tehtävä jäi Pietari Suurelle 1700-luvun lopulla. Joka tapauksessa Venäjällä ikiaikainen doktriini on ollut vallata maa-alueita etenkin lännessä niin paljon kuin resurssit ja otollisen tilanteet annattavat mahdollisuuksia. Sama doktriini vallistee edelleenkin. Kun Venäjän Ukrainan sota asetetaan tähän kontekstiin, on vaivatonta ymmärtää, mistä Venäjillä on kyse tästä sodasta. Se katsoo Ukrainan kuuluvan etupiiriinsä. Tähän sisältyy historian paradoksi, siellä Venäjä sai alkunsa noin vuoden 1000 vaiheella Kiova Rus:n laajenemista kohti Moskovaa eli syyllä voidaan sanoa, että Venäjä on lähtöisin Kiovan alueelta alueen sotajoukkojen val...

Venäjä voidaan verrata pahasisuiseen karjuemakkoon, joka makaa rauhassa, vaikka porsaat kilvan repivät maitoa emon rauhasista. Sitä on revitty Georgiasta Afganistaniin, Murmanskista Krimille ja ties minne muualle, mutta maa makaa sitkeästi paikoillaan. Venäjä voi hallita, mutta sen on turhaa. Ulkopolitiikassa tämä merkitsee vankkumatonta ja pitkäjänteistä sekä aggressiivista maailman valloituspolitiikkaa. Ukrainassa ei ole kyse siitä kumpi voittaa, vaan millaisen tilaan sota ja sen vaiheet jättävät Eurooppaan ja koko maailmanpoliittiseen järjestykseen. Venäjässä itsessään ei ole tapahtunut muutoksia. Se on edelleen valloitushaluinen ja aggressiivinen maa. Ensimmäisessä maailmansodan sytykkeissä Venäjällä oli vahvasti mukana slaavilainen herruuspyrkimys, vaikka de fakta sota alkoi Itävalta-Unkarin ja Bosnia-Hertzogovina yhteenotolla, johon nopeasti yhtyi koko Eurooppa. Pienissä asioissa Venäjän ikiaikainen laajenemishalu on esiintynyt hillittyinä mielenilmaisina, tosinaan uhkailuill...

Aleksander Solzenitsynin kuvauksen mukaan ennen 1914 elokuun 14. päivää Venäjän jokaiselle kansalaiselle oli selvää, että maan valtion pää oli halveksittava yksilö. Mutta heti sodan syttymisen jälkeen kirjailija kuvaa tilannetta: ”Taisteluun haastettu Venäjä nousee vihollista vastaan sodan urotyön rauta käsissään. Emme ole kohottaneet asetta sotaisten hankkeiden ja maallisen maineemme vuoksi vaan taistellen oikean asian puolesta varjellaksemme keisarikuntaa.” Kun me nyt kuvaamme Venäjän sota Ukrainaa vastaan, taistelu saa meiltä heleän helposti tuomitsevan lausunnon. Kysehän on suurvallan laittomasta, mielettömän möhkälemäisestä ja raasta invaasiosta suvereenia valtiota kohtaan. Historian yleisen aikalogiikan mukaan Solzenitsynin näkemystä ei voi relevantisti soveltaa 110 vuotta myöhäisempään tilanteeseen, mutta on kuitenkin hyvä sen verran ymmärtää tilanteeseen liittyvä historiaa, ettei tehdä johtopäätöksiä ohuen langan varassa. PS. Kirjan tapahtuminen aikaan Ukraina kuului Venäjä...