Ehkä monet vielä muistavat rautakanki selkäisen pääsihteeri Juri Andropovin 1983. Käydessään Itä-Saksassa hän näki, miten ihmisten arjessaan tarvitsemia kulutushyödykkeitä löytyi kaupan kuin kaupan hyllyiltä.  Andropovin piti olla nopea, koska KGB:n suojissa vietiin kovaa vauhtia maan öljyä, kaasua, alumiinia, kuparia ja muita raaka-aineita länteen. Ei niitä noin vain voitu viedä ja myydä. Vähimmäisvaatimuksena oli luoda ulkomailla asuvien luotettavien veljien verkko, jonka jäsenet vakio lomakkeella ja allekirjoituksellaan vannoivat pitävänsä myynnistä sadut varat tallessa ja olivat valmiit luovuttamaan ne KGB:n käyttöön. Tämä oli ensimmäinen steppi ryöstää maa. Toinen askel oli alkaa myydä (ottaa) valtion laitoksia ensin KGB haltuun ja myöhemmin myydä niistä osa luotettavien eurooppalaisten finanssilaitoksien kautta Euroopan suuryrityksille, kuten Fiatille, Olivetille ja Siemensille. Tästä meni taas osa luottoveljille. Ulkonäkö voi joskus pettää. Tämä koski mitä suurimmassa määr...

Mihail Hodorkovski, myöhemmin Putinin ystävä, oli omaksunut Lenin moton  opi, opi, ja opi vielä lisää. Hän oli halusi kiihkeästi päästä eroon lapsuutensa aikaisesta neuvostoliittolaisesta asumiskolhoosista, jossa jaettiin aamuiset epäsiistit vessassa käynnit ja aina sotkun alla oleva keittiö.  Älykkäänä miehenä oli omaksunut Lenin teeman opi, opi, ja opi vielä lisää. Uran alkuvaiheessa hän lakaisi luudalla katuja määrätietoisesti. Tämä ahkeruus auttoi silmälasipäisen terävä älyisen miehen nousemaan komsomol-osaston huipulle. Hänet määrätiin johtamaan NTTM, jonka tehtävä oli tuottaa tietokoneohjelmia. Korkeiden lämpötilojen tutkimuslaitoksessa hän tapsi Vladimir Dubovin, Tämän laitoksen tutkimuslaitoksen tehtävä oli muiden muassa kehittää laserin käyttöä Tätien Sota kilpavarustelussa. Sieltä hän löysi apurikseen mielistelevän Leonid Nevvzlinin. Kaksikko toimi kuin Liisaa ihmemaassa, jossa ylhäältä annettiin vuosittaiset kiintiöiden määrät. Ne eivät pitänee rahaa tileillä. Täm...