Jutta Urpilaisen komisarius on haastava. Kun tarkastellaan tämän tyyppisen luottamustoimen poweria, perinteisesti on ensimmäisenä katsottu, paljonko siihen liittyy lainsäätäjän ja paljonko budjettipäättäjän valtaa. Tästä näkökulmasta katsoen Urpilaisen valta ei lompsaa pullista.      Näköala muuttuu toiseksi, kun astutaan areenalle. Härkä on odotettua suurempi. Kiinalaiset ovat valloittamassa maanosaa ovelalla taktiikalla. He pyrkivät esiintymään lempeinä investoijina, joiden lopputuloksena on universaalia hyvää, mikä resonoi elintasoja kohottavan globaalin hyväntekijän roolin kanssa, etenkin Afrikassa. Yksi Urpilaisen porukan agendan julkilausumaton tehtävä lienee on pyrkiä nostamaan entistä konkreettisemmin, mutta hienovaraisesti esille Kiinan afrikkastrategian uhat.      Finanssikriisin 2008 jälkeen Kiina on määrätietoisesti ja osin myös varoen edennyt   globaaliin hegemoniaan tähtäävään toimintamalliin. 2010-luvun lopulla siih...

     Nykyiseen mittaan laajentunut EU on tavattoman nuori suurorganisaatio. Sen  tärkeää johtoelintä  komissiota on juuri rukattu monimutkikkaaseen ryhmädynamiikkaan perustuvaksi, missä sektori komissaarit toimivat itsenäisesti varapuheenjohtajaien sukkuloidessa sovittamaan yhteen toimintaa.     Tämä kuvaa hyvin EU:n jatkuvaa tarvetta kehittää pahasti keskeneräisiä toimintatapojaan.      Sama keskeneräisyys koskee myös sisältöasioita. On epäselvää, miten kansallisia budjetteja todellisuudessa pystytään valvomaan ohi maiden parlamenttien, millainen yhtenäisyys pitää olla finanssi- ja pankki-, työvoimarkkinasektoreilla ja  miten EKP :n tulisi toimia. On paljon muitakin tärkeitä keskeneräisiä  institutionaalisia ja toiminnallisia kysymyksiä.      EU:n sisällä istuva asiantuntija voi pitää kuvattua dynaamisen organisaation tunnusmerkkinä. Kaikki menee hyvää...