Kokoomuksen tulevaisuutta voi lukea kuin optikon ylintä riviä tai Kassu Halosen sävelmää Kadulla tuulee. Puolueen sanoma on, että pitää olla  kaikille  valinnan vapaus  menestyä. Se ei tarjoa pirstoutuneelle ja eriarvoistuvalle äänestäjänkunnalle vetovaimoista kädenojennusta, pikemminkin vain lämmintä kättä. Tällainen suuri lupaus ei voi olla puolueohjelman perusta, vaan kontekstisidonnainen sivallus kilpailijapuolueen mollaamiseksi. Toisaalta Kokoomus on äänestäjilleen, kuin mikä tahansa nykyajan taideteos. Se ei ilmaise töllistelijöilleen mitään, vaan sen arvo perustuu siihen, että vain on. Eli kun Suomen demokratian yksi peruselementti on puoluejärjestelmä, niin Kokoomus on siinä osana, kun muutkin ovat. Kokoomuksen lohdutukseksi voidaan sanoa, että tällaisen olemassaolon itseisarvon nousemista kohteen paradigmaksi esiintyy kaikkialla maapallolla ja sen ulkopuolellakin. Toisin sanoa joudutaan palaamaan kontekstisidonnaisuuteen. Eli hiukan arkipäiväisemmin. Sisämaas...

     Eräässä keskusvirastossa on yleiskirjejärjestelmä, jonka kirjeillä keskushallinto ohjaa paikallishallintoa ja antaa sen asiakkaille pakottavia normeja. Uusia kirjeitä annetaan jopa useita kuukaudessa. Niillä lähes aina viitataan joihinkin jo annettuihin kirjeisiin, joskus kumotaan vanhoja ja harvoin ne ovat täysin itsenäisiä. Järjestelmä sisältää noin 2000 kirjettä.      Säännöllisin väliajoin kokoelma on keskustelun aiheena johdon neuvottelupäivillä vakaana tarkoituksena uudista se kokonaan. Yhtä monta kertaa se on jäänyt vain aikomukseksi. Siksi se onkin paisunut viidakoksi, jossa vain alkuperäien asukas osaa kulkea. Kun alkuperäisiä asukkeja ei enää ole, kukaan hallitse sitä ja tunne omakseen, siihen tulee päällekäisiä ja ristiriitaisia määräyksiä. Viidakko vain pahenee seuraavien sukupovien tehtyä siihen omat puumerkkinsä. Lopulta sen on kaikille osapuolille pelkkää pakkopulla, jota on vain syötävä.      Yllä kerrottu kuvaa...

a