Olympiakomitea vie opetus- ja kulttuuriministeriön hallinto-oikeuteen  Eilisen HS:n mukaan  http://www.hs.fi/paivanlehti/04092016/a1472870092447  olympiakomitea on vienyt hallinto-oikeuden ratkaistavaksi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) päätöksen periä komitealta takaisin noin puoli miljoonaa euroa vuoden 2014 avustukista.  OKM:n  perusteena takaisin perintään on VTV:n raportti (  https://www.vtv.fi/files/3168/VTV_14_2012_NETTI.pdf  ) ja OKM:n oma raportti ( http://www.hs.fi/urheilu/a1453266463631 ).      Raporteissa moititaan komiteaa säädösten ja ohjeiden vastaisesta varain käytöstä, mm ohjeiden vastaiset palkat, lahjat sekä kohde vuoteen sidottujen määrärahojen käytöstä seuraavana vuonna. Koko rahoitushallinto ministeriön komitean välillä on sekava ja hyvän hallinnon periaatteiden vastainen.      Joka tapauksessa kun ministeriö tekee tarkastusraportteihin perustuvan ikävän rahoituspäätöksen,...

Valtion ja kuntien yksiköt olivat pitkään monopoliasemassa kukin omalla tontillaan. Tämän luonnollisena seurauksena uusi johto kukin vuorollaan omaksui monopoliasemasta kumpuavat johtamistavat, -menetelmät, -tyylit ja -arvot. Niistä tuli julkishohtamisen yhteisiä piirteitä ja lopuksi yhteistä perinnettä ja perintöä. 1980-luvun lopulta lähtien valtio ja kunnat ovat  alkaneet siirtyä konsernijohtamismallin ja yhtiöittämisen hyödyntämiseen sekä tulosjohtamiseen.  Niissä on esiintynyt erilaisia ongelmia kuten kustannustietämättömyys, tulosvaatimusten epämääräisyys ja palkitsemisen ja sanktioiden sekä valvonnan puutteet, mutta yleisilmeenä on ollut onnistuminen. Myöhemmin tuottavuuden nostaminen näkyi ja näkyy karuimmillaan henkilömäärien rajuina vähennyksiä ja menojen summittaisina leikkauksina.       Tässä muutoksessa johtajien on ollut pakko muuttaa johtamistapaansa ja välineistöään tuloshakuiseksi. Toiset ovat onnistuneet ja vähemmän onnistuneita on sii...

Saahan se mennä tunteisiin, muttei järkeä sen pitäisi viedä. Tämä viisaus tuli mieleen katsellessa  Ylen aamu TV:tä  Siinä Jan Vapavuori ja Valentin Kononen ottivat mittaa olympia menestyksestä (menestymättömyydestä). Hieman ihmetytti Vapaavuoren aggressiivinen asento ja asenne, joka lähti jo hänen fyysisestä habituksestaan. Jo istuma-asennosta selkä irti selkänojasta valmiina syömään kaiken uhkaavan kertoi mitä tuleman pitää. Tämä sopii huonosti tulevan olympiakomitean johtajan ihmislähtöiseen mutta tavoitteelliseen johtamisrooliin. Sen sijaan Kononen oli rauhallinen. Jo ulkoista olemuksensa huokui levollinen mies. On vaikeaa mennä Vapaavuoren pään sisään, mutta painaako miehen mieltä mitalien puute, vai steppaako mies itseään uudelleen valinnan puolesta. Kumpikin peräänkuulutti ilon kautta menemisen puolesta. Vapaavuoren esiintyminen ei tuonut tälle katetta. Pikemminkin tuli mieleen tiukan ilmapiirin metodi. Konosen vaatiessa tuolien vaihtamista komiteassa Vapaavuori sivuttu...

Suomen urheilu pomot Salonen ja Lehtimäki sekä kommentaattori Tuomas Rajan yhdessä erikseen pitivät Suomen olympia menestyksestä hyvänä. Suomella oli edustus monessa lajissa ja suuri hyvähenkinen joukkue, jonka jäsenistä moni ylitti tavoitteensa. Onko tämä riittävää? On totta, että monet edustajamme ylsivät melkein parhaan tasonsa alareunaan.  Ei ole mitään syytä arvostella olympia edustajiamme huonosta menestymisestä tai heidän saavutuksiaan aliarvioida kisoissa. Pomot totesivat, että seuraavissa kisoissa maallamme on mahdollisuus saada vieläkin suurempi joukkue. He ilmeisesti tarkoittivat, että maallamme on nykyistä enemmän kansainvälisesti kovan tason urheilijoita. Se on hyvä tavoite. Pohjoismaisiin maihin verrattuna menestyksemme oli vaatimaton muiden saadessa kolmesta neljään kultamitalia ja kymmenkunta mitalia maata kohden. Näin verrattuna maamme taso on heikko. Kun entinen valmentaja nostetaan huippu-urheilun yksikön päälliköksi, ei välttämättä saada parasta johtaja lu...

     Huippu-urheiluyksikön johtajavalinta on ollut mediassa esillä kuukauden päivät.   Marko Lempinen kommentoi myös aihetta Urheilulehdessä 15.3.2018 jutullaan, jonka mukaan Mika Kojonkoski on kieltäytynyt ja vahva ehdokas Mika Lehtimäki on vetänyt paperinsa pois viime hetkellä. Viimeisimmän tiedon mukaan virkaa on hakenut Tanskan huippujen tuottaja Michael Andersen ( https://yle.fi/urheilu/3-10120581 ).      Lempinen antaa ymmärtää yleisen johtamisilmapiirin ja työilmaston huonontuneen Olympiakomiteassa ja  huippu-urheiluyksikössä, koska terveysliikuntavaikuttajien aseman on vahvistunut samalla kun huippu-urheilijaväki on kokenut menettäneensä vaikutusmahdollisuuksiaan.       Suomi on pudonnut kauaksi muiden pohjoismaiden huippu-urheilun tasosta. Jopa niin kauaksi, että on aiheellista käydä keskustelua, mistä tämä johtuu ja sen perusteella päättää huippu-urheilunasemasta yhteiskunnassa. Mihin me tarvitsemme huippu-urheilua? Voik...

     Kokonaisuudessaan urheilun tukeminen on naurettavaa. Mutta hymy hyytyy, kun huomaa valtion antavan vuosittain 150 000000 euron tuen urheilun järjestöjen koneistolle ja itse urheilijoille 9 miljoonaa euroa. Kati Lehtonen on tätä rahan kaatamista viemäriin tutkinut väitöskirjassaan ( https://yle.fi/urheilu/3-9838812 ).      Miksi valtion pitää tukea urheilua? Puolustaja sanoo, että siksi, koska taidettakin tuetaan. Tähän on todettava, ettei taidejärjestöjä tueta noin kamalalla summalla ja että Jean Sibeliuksella ja Alvar Aallolla on aivan omaa luokkaansa oleva merkitys Suomelle maailmanlaajuisesti kuin Paavo Nurmella ja jääkiekolla.      Ei kannata lähteä analysoimaan millaisia uudistuksia on tehty kokonaistasolla ja millaisia uusia organisaatioita on milloinkin ollut ja tulee olemaan. Se ei johda mihinkään, koska samat henkilöt vuosikymmeniä ovat olleet avainpaikoilla tuottamassa sellaisia urheiluhallinnollisia suoritteita ja fuusioyks...

     Eilisen HS:n mukaan http://www.hs.fi/paivanlehti/04092016/a1472870092447 olympiakomitea on vienyt hallinto-oikeuden ratkaistavaksi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) päätöksen periä komitealta takaisin noin puoli miljoonaa euroa vuoden 2014 avustukista.  OKM:n  perusteena takaisin perintään on VTV:n raportti ( https://www.vtv.fi/files/3168/VTV_14_2012_NETTI.pdf ) ja OKM:n oma raportti ( http://www.hs.fi/urheilu/a1453266463631 ).      Raporteissa moititaan komiteaa säädösten ja ohjeiden vastaisesta varain käytöstä, mm ohjeiden vastaiset palkat, lahjat sekä kohde vuoteen sidottujen määrärahojen käytöstä seuraavana vuonna. Koko rahoitushallinto ministeriön komitean välillä on sekava ja hyvän hallinnon periaatteiden vastainen.      Joka tapauksessa kun ministeriö tekee tarkastusraportteihin perustuvan ikävän rahoituspäätöksen, joka koskee tuen saajaa, hyvän hallinnon mukaista ei ole, että tuen saaja vie tämän ...

     Tämän päivän johtamisessa ei onnistuta parhaalla mahdollisella tavalla niukalla avoimuudella. Se saattaa olla paikallaan, jossain toimialalla kilpailijoiden takia ja liikesalaisuuksien suojelemiseksi. Julkisella sektorilla avoimuus on noussut yhä tärkeämpään rooliin toiminnan hyväksyttävyyden ja luottamuksen saamiseksi rahoittajilta eli veronmaksajilta.      Olympiakomitea näyttää tässä huonoa erimerkkiä sulkemalla suunsa Rion kisojen epäonnistumisesta. Urheilussa valmentaja antaa heti palautteen urheilijalle huonon suorituksen jälkeen.  Aamun  Yle TV 1 #jälkihiki ohjelmassa keskustelijat antoivat murskatuomion komitean vaikenemiselle.      Nykyinen olympiakomitean puheenjohtaja on toiminut lähes koko uransa monopooliorganisaatioiden johtajana. Hän on toiminut viimeksi ennen nykyistä pestiään Veikkauksen toimitusjohtajana. Kakkosmiehellä on saman tyyppinen tausta. Nyt kun tilanne kehittynyt siihen pisteese...

     Valtion ja kuntien yksiköt olivat pitkään monopoliasemassa kukin omalla tontillaan. Tämän luonnollisena seurauksena uusi johto kukin vuorollaan omaksui monopoliasemasta kumpuavat johtamistavat, -menetelmät, -tyylit ja -arvot. Niistä tuli julkishohtamisen yhteisiä piirteitä ja lopuksi yhteistä perinnettä ja perintöä.      1980-luvun lopulta lähtien valtio ja kunnat olivat alkaneet siirtyä konsernijohtamismallin ja yhtiöittämisen hyödyntämiseen. Siinä on esiintyi erilaisia ongelmia kuten kustannustietämättömyys, tulosvaatimusten epämääräisyys ja palkitsemisen ja sanktioiden puute, mutta yleisilmeenä oli onnistuminen. Myöhemmin tuottavuuden nostaminen näkyi karuimmillaan henkilömäärien rajuina vähennyksiä ja menojen summittaisina leikkauksina.      Tässä muutoksessa johtajien on ollut pakko muuttaa johtamistapaansa ja välineistöään tuloshakuiseksi. Toiset ovat onnistuneet ja vähemmän onnistuneita on siirretty sivuun. 2000-l...