Länsimaisten keskeisten yhteiskuntapolitiikkoja seuraavien ja aihetta tutkivien asiantuntijoiden ajatuksissa on välähdellyt nykyisen maailmanjärjestyksen korvautuminen suurella indoeurooppalaisilla valtiokoalitiolla, lisähöysteenä muutama kehittynet afrikkalainen valtio. Tässä keskeisiä valtiota olisivat Intia, Pakistan, Bangladesh, Nepal ja Sri Lanka ja Senegal. Väestön ja arvomineraalinen runsastumien tarjoaa tällaiselle ajatuskuviolle jonkinlaista pohjaa, jopa reaisuutta. Mutta toisenlainen realismi sanoo, ettei tule mitään, sillä kyseiset maat ovat ristiin rastiin toistensa vihollisia ja parhaimmassa tapauksessa kilpailijoita. Kun otetaan huomioon vielä nykyisen maailman järjestyksen koossa pitävä liima kristinusko, kilpailevan maailmanjärjestyksen syntyminen on utopiaa. Mikään ei kuitenkaan estä lujittamasta ja tiivistämistä Intian valtameren reunavaltioiden     kauppakumppanuutta.

Pettri Orpon Kiinan vierailu sai alkuun ikävän sävyn, kun pääministerin kaunis pitkä aito pomppa liitetiin paikallisten kaivosmiesten asustukseen kuuluvaan kansalliseen kaivosasuukulttuuriin.   Sii Xi ei ollut asiasta moksiskaan, vaan välitti urkurian kielellä Orpolle tervehdyksen tulla Xoonoon ja mennä kaivoksen pojalle kuulostelemaan sitä varten pään ympärille asennutetulta antennilla, kuuluiko venäjänkielisiä komentosanoja.   Kirosanatkin kelpaavat, tässä jännittyneessä tilanteessa. Kaivoksen valtapyrkimyksiä selvittääkseen Sii Xi, oli varannut Orpolle erikoislaitteen, jolla pystyttään selviltäkään, mitä Perustussuomaiset oli sanonut hallitusohjelmasta loppusanoikseen.   -Niin kauan kuin boodeli on irti vailla puoluetta, me teemme töitä, että tuo boodeli kaatuu meidän puolue saappaisiimme. Saadessaan kuuntelu laitteen päänsä ympärille, mikä oli tavattoman vaikeaa ulsterin jäykän kauluksen muodostaessa  alituisen kuristusvaaran, mutta korkeimman ansiomerkin arvoi...

Venäjä voidaan verrata pahasisuiseen karjuemakkoon, joka makaa rauhassa, vaikka porsaat kilvan repivät maitoa emon rauhasista. Sitä on revitty Georgiasta Afganistaniin, Murmanskista Krimille ja ties minne muualle, mutta maa makaa sitkeästi paikoillaan. Venäjä voi hallita, mutta sen on turhaa. Ulkopolitiikassa tämä merkitsee vankkumatonta ja pitkäjänteistä sekä aggressiivista maailman valloituspolitiikkaa. Ukrainassa ei ole kyse siitä kumpi voittaa, vaan millaisen tilaan sota ja sen vaiheet jättävät Eurooppaan ja koko maailmanpoliittiseen järjestykseen. Venäjässä itsessään ei ole tapahtunut muutoksia. Se on edelleen valloitushaluinen ja aggressiivinen maa. Ensimmäisessä maailmansodan sytykkeissä Venäjällä oli vahvasti mukana slaavilainen herruuspyrkimys, vaikka de fakta sota alkoi Itävalta-Unkarin ja Bosnia-Hertzogovina yhteenotolla, johon nopeasti yhtyi koko Eurooppa. Pienissä asioissa Venäjän ikiaikainen laajenemishalu on esiintynyt hillittyinä mielenilmaisina, tosinaan uhkailuill...