Kauppatorille puhalsi talven ilkeä tuuli saaden kojujen seinät lepattamaan, kun kävelin sieltä salkku kädessä rahoitusjohtaja Kari Narsin huoneeseen. Hän ojensi ensi töikseen luettavakseni laatimansa muistion rahoitushuoltostrategiasta. Se oli tärkeä paperi, jolla avulla oli mahdollista tasapainottaa valtion budjettia ulkopuolisista rahoituslähteistä, tarkastella ja sopia, mitkä olivat rahoitusmarkkinayksikön, budjettiosaston ja valtiokonttorin roolit rahoitushuollossa. Palkkaosastolla, virallisesti työmarkkinalaitoksella, oltiin innostuneita, mutta Teuvo Metsäpelto ja Marja Paavilainen näyttivät haluavan tulosaluejaolla vahvistaa omia asemiaan, mikä tämän tyyppisissä uudistuksissa oli aivan luonnollista, sillä konsultin tehtävänä oli etsiä tasapainoiset ratkaisut. Osastoa pohditutti, mikä olisi pätevä palkkaneuvottelujen tulosmittari. Osastopäällikkö Sakari Kajander oli kiinnostunut mutta kiireinen. Hän totesi, että sopimustoiminta oli kokonaisuus ja siksi sen täytyi olla samassa...

Muutaman päivän päästä yliopiston hallintojohtaja Timo Esko soitti ja kertoi suunnitelmista viedä yliopisto tulosjohtamisen karuille kujille. Tapaamisessamme hän opasti Erkki Saarista ja minua, miten tässä asiassa toimittiin viitaten laatimaansa muistioon, jota hän säilytti laatikkonsa kätköissä. Asia käsiteltiin pienessä konsistorissa. ”Conistor minium”, kuten Timo Esko kuivasti naurahti. Puhetta tulisi johtamaan omissa maailmoissaan elävä, eläinlääketieteen professori. Esko varoitti käsittelyn saattavan päättyä miten tahansa. Siellä käyttäisivät puheenvuoron rehtori Päiviö Tommilla ja vararehtori Ihamuotila. Esko selosti, missä kukin istui. Matematiikan professori istui oikealla ja tekisi kysymyksiä. Päässäni alkoi humista. En rohjennut kysyä professorin nimeä. Hänen takana istuivat dekaanit ja vasemmalla opiskelijoiden edustajat. Kerrottuaan tämän Esko lähti taluttamaan meitä päärakennuksen johonkin saliin, jonka tarkka sijainti jäi minulle epäselväksi, ja käski istua eturiviin...

Oli arveluttava olo mennessäni vuonna 1990 talousjohtajan saattelemana Helsingin yliopiston consistor miniumiin esittelemään tulosohjausta. Puhetta johti eläinlääketieteen professori.  Esitykseni pääpointti oli: opetusministeriö antaa yliopistolle toimintavapautta, kun tämä esittää ministeriölle mitattavat tulostavoitteet . Se oli laajasti ymmärrettynä vaihtokauppaa. Esiteltyäni asian, se jätettiin pöydälle ja minut saatettiin ulos. Myöhemmin samassa kokouksessa asia hyväksyttiin. Helsingin Sanomien mukaan KM Kirsi-Mari Kallio väittelee aiheesta Turun yliopistossa. Hyvä kun tutkitaan. Jo silloin valtion budjettiuudistuksen yhteydessä pohdittiin tulosohjauksen soveltuvuutta korkeakoulumaailmaan. Ongelmana oli, miten tulostavoitteet ja –mittarit määritellään. Henkilöstö purnasi vastaan. Se katsoi, että silloisesta työaikaseurannasta on jo tarpeeksi vaivaa. Suoritetut tutkinnot ja julkaisut ovat hyviä operatiivisia mittareita. Verkko-opiskelu tehostaa tutkintojen suorittamista. ...