849. VM:n osastojen tulostavoitteet

Kauppatorille puhalsi talven ilkeä tuuli saaden kojujen seinät lepattamaan, kun kävelin sieltä salkku kädessä rahoitusjohtaja Kari Narsin huoneeseen. Hän ojensi ensi töikseen luettavakseni laatimansa muistion rahoitushuoltostrategiasta. Se oli tärkeä paperi, jolla avulla oli mahdollista tasapainottaa valtion budjettia ulkopuolisista rahoituslähteistä, tarkastella ja sopia, mitkä olivat rahoitusmarkkinayksikön, budjettiosaston ja valtiokonttorin roolit rahoitushuollossa. Palkkaosastolla, virallisesti työmarkkinalaitoksella, oltiin innostuneita, mutta Teuvo Metsäpelto ja Marja Paavilainen näyttivät haluavan tulosaluejaolla vahvistaa omia asemiaan, mikä tämän tyyppisissä uudistuksissa oli aivan luonnollista, sillä konsultin tehtävänä oli etsiä tasapainoiset ratkaisut. Osastoa pohditutti, mikä olisi pätevä palkkaneuvottelujen tulosmittari. Osastopäällikkö Sakari Kajander oli kiinnostunut mutta kiireinen. Hän totesi, että sopimustoiminta oli kokonaisuus ja siksi sen täytyi olla samassa tulosyksikössä. Budjettiosasto oli haluton tulemaan mukaan, ja lisämurhetta aiheutti sen seminaarissa tapahtunut tekninen kömmähdys, kun ryhmähuoneita ei ollut. Pikkujuttu suututti osastolaisia. Kivelä oli kertonut, että seminaarin jälkeen osastolla oli vallinnut sekavat tunnelmat. Konsulttien piti ottaa voimakkaampi ote kehittämiseen. Narsin toimisto oli ainoa, joka vimmatusti etsi tulostavoitteita ja tulosmittareita. Jopa Narsin sihteeri oli valjastettu kokopäivätoimisesti niiden metsästämiseen. Kansantalousosaston Immo Pohjola oli ottanut tosissaan osaston tulosjohtamisen kirjoittamalla heti ensimmäisen kokoukseen napakan ja selväsanaisen muiston, mitä talouspolitiikka oli tulosalueena. Jani Kivelä oli laatinut kunnianhimoisen raportin ministeriön ympäristön suurmuuttujista ja skenaarioista.