826. Kiusaamista

Ajaessani Turkuun mustat pilvet olivat matalalla. Aivoissani ei ollut yhtään enempää tietoa tilanteesta kuin se, mitä lehdistä oli mieleeni jäänyt. Joku oli tullut kiusatuksi, ja toiselta oli otettu pois hänelle asetuksen mukaan kuuluvia tehtäviä. Työläjärvi otti minut vastaan ja tuli ovelle tervehtimään tyylikkään istuvassa beigesävyisessä asussa pyytäen istumaan täydellisen mukavaan vierastuoliinsa. Työläjärveä, kuten muitakin tapaamiani maaherroja, kiinnosti ja huolestutti alueen kehitys. ”Tie Helsinkiin pitäisi saada moottoritieksi mitä pikimmin. Tarvontie ei riitä mihinkään, kai huomasit sen, kun ajoit tänne”, hän virkkoi levollisesti.

Lyhyen rupattelun jälkeen hän sanoi suoraan, että uudet sisäiset työjärjestelyt olivat aiheuttaneet vähän kitkaa, mutta nyt asiat oli puhuttu selviksi. Hän piti tauon ja katsoi, minkä vaikutuksen sanat olivat tehneet edessä istuvaan mieheen. Siinä istuessani tuli tunne, että hänelle ei tuottaisi mitään vaikeuksia kysyä, millä valtuuksilla ja asioilla oikein liikuin, mutta tänään hän oli päättänyt olla kepeällä miellä. Hän kutsui paikalle jonkinlaiseksi yleisuskotukseen osoittautuneen miehen, ja keskustelu pysyi ongelmattomana sanailuna. Minulla ei ollut faktaa alkaa analyyttiseksi. Ilmeisesti tämä tyydytti kaikkia osapuolia, koska myöhemmin Perttunen kertoi Työläjärven soittaneen ja kertoneen, että oli ollut tyytyväinen tapaamisemme.