828. Juhannusaattona viinillä

 Perttunen kutsui luokseen kertomaan, miltä konsultin silmin tilanne ministeriössä näytti. Se näytti hyvältä verrattuna mihin tahansa ministeriöön. Perttunen halusi muutoksia osastojen johtamiseen. Hän kannatti delegoivaa johtamista pitäen kuitenkin poliittisesti tärkeät asiat omissa käsissään. Papereita ja suunnitelmia kyllä syntyi. Tätä en sanonut Perttuselle. Hänen kysyessä, mitä mieltä olin maan jakamisesta 17 maakuntaan, olin vähän vaivaantunut, sillä en nähnyt niillä olevan todellista merkitystä. Toki ne antoivat identiteettiä ja loivat yhteenkuuluvuutta. Hyvä oli, jos ne eivät aiheuttaneet liikaa byrokratiaa. Myöhempi kehitys osoitti Perttusen olleen oikeassa.

Tällä välin Perttusen sihteeri Carita oli tuonut viinilasit ja pullon pöytään. Perttunen kertoi skoolatessamme olevansa tyytyväinen konsultointiini. Kävellessään katsomaan ikkunasta Säätytalon puistoon hän alkoi mietteliäästi puhua johtoryhmien perustamisesta. Niitä olimme porukassa kaavailleet jo pitkän aikaa. Se oli keino saada riittävää yhtenäisyyttä monialaiseen ministeriöön. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, että ministeriössä oli johtoryhmä, jota johti ministeri ja hänen poissa ollessaan kansliapäällikkö. Se oli yleinen käytäntö. Sen sijaan toimiala-johtoryhmät olivat harvinaisia. Turvallisuusasioille, yleiselle hallinnolle ja aluekehitykselle sekä sisäiselle hallinnolle perustettiin nyt omat johtoryhmänsä. Neljä johtoryhmää ehkä tuntui liioittelulta, mutta niin selkeät tehtävät niillä kaikilla oli, että ne olivat perusteltuja.