Nyt alkaa olla käsillä aika, jolloin suurten ikäluokkien edustajat tarvitsevat vanhushuollon palveluja. Kannattaa muistaa, että suurissa ikäluokissa syntyi 1940-luvulla noin 90000 vauvaa vuodessa nykyisen 60000 sijaan. Kun näitä suuria luokkia oli viisi peräkkäin, tuloksena on että, kun nyt näiden luokkien vanhukset tulevat nyt ikään, jossa vanhuspalveluja tarvitaan kiihtyvässä määrin lisää. Aluevaalien alla poliitikot toistavat perä jälkeen tämän tosiasian, mutta aivan, kuin he itsekin sanoivat, ettei palveluja saada puhumalla. Kokoomus puhuu palvelujen lisäämisen puolesta, mutta sisimmässään kiittelee vanhusten runsastumista ja siitä seuraavaa hoitotarpeen kasvua, jonka kysyntään kunnat eivät kykene vastaamaan, vaan sen tekevät yksityiset laitokset. Tässä välissä täytyy huomauttaa, että yhden hoitopäivän laskennallinen hinta on noin 5000  -7000 euroa kuussa. Tämä ei oikeastaan ole hinta, vaan kaikki hoitopäivälle kohdistetut kustannukset. Silloin mukaan otetaan hoitajien palkkoje...

Noin miljardi ihmistä näkee maapalolla nälkää ja toisella miljardilla päivittäinen ruoka on kovan ponnistelun takana. Kyse ei ole siitä, etteikö pallollamme olisi riittävästi ruokaa, vaan siitä että ruoan jakelu ongelmat koetaan liian suuriksi. Kansainväliset ruoan raaka-aineiden ja valmisruoan kuljetusyritykset katsovat jakelukustannusten nousevan niin suuriksi, että kannattavuus jää liian alhaiseksi ruoan toimittamisessa pallomme joka kolkkaan. Tässä on tietenkin huomattava, että monet alueet ovat omavaraisia perusraaka-aineissa. Suomi sai äskettäin asianomaisilta tarkastajilta seitsemän Michelin-tähden ravintolaa. Onnittelut henkilökunnalle ja omistajille ja erityisesti siitä, että ruoan laatu ja maku todettiin hyväksi. Ei ole ravintoloiden vika, että ruoan makua ja ravintolan ilmettä palkitaan arvokkaalla tunnustuksella. Kun katsoo yhtä aikaa nälän hätää ja ruoan maku kilpailua, jokin voi särähtää päässä ja liikauttaa moraalikompassia. Tällainen liikahdus voi jäädä tapatumatta ...

     Jo pitkään on jatkunut kehityssuunta, jossa suuret ketjut ostavat pieniä vanhushuoltoyksiköitä. Näistä suurketjuista osa kierrättää kirjanpitonsa veroparatiisien kautta.  ARA puolestaan rahoittaa veronmaksajien euroilla ketjujen laajentumista. Monella kunnalla on suuri taipumus työntää vanhukset näiden ketjujen armottomaan kitaan. Tämä koskee myös kotipalveluja, jossa vanhus voi odottaa vuorokausia lääkkeitään vaipoissaan. Lähivuosina tarvitaan 90 000 lähihoitajaa lisää. Tilanne kehittyy ikäihmisille mahdottomaksi.      Keskiluokan vanhushuolto ei ole puhdasverinen markkinaehtoinen palveluala, eikä siinä saa pelittää profit motive, koska asiakas ei itse pysty juuri vaikuttamaa, mistä ja millaiset palvelut hänellä annetaan. A-studio 11.11. kokoomukselaiset väittivät toisin. Palvelujen keskeinen tekijä on laatu eikä asiakastyytyväisyys, sillä heikkokuntoinen vanhus on tyytyväinen, kunhan saa lääkkeensä ja ravintonsa. Hyvä hygienia alkaa olla j...

     Se, että soten valinnan vapautta päästään nauttimaan Reisjärven Köyhänperällä ja Susisaaressa sekä Haapajärven Veivarinperällä,Varisperällä,Velkaperällä, Kiimakankaalla, ja Hautakankaalla ja lukemattomilla muilla perillä, on kuin utopiaa lähietäisyydeltä. Kuullessaan valinnanvapaudesta yskänkäheä Terva-Heikki Kuonanperällä kiikkutuolistaan piippunsa savurenkaiden takaa, hän tuumii: ”Täytyy tässä käväistä Jumppasen Mikon nettilaitteessa tutkailemassa, mistä sitä parasta valintaa löytyy. Kyllä sitä ainakin Lestijärvellä kuuluu olevan, jos on akkoihin uskomista. Kuljeskelihan tuo naapurin Emma viime kuussa 17 kertaa kela taksilla kaiken kokoisia valinoja ja vapauksia kokeilemassa ympärimaakuntaa.”      Onkin ilmeistä, että pääministerillä on mielessään maaseudun vuotuisen kela taksibisneksen kasvaminen nykyisestä 500 ja 1000 miljardiin euroon. Ilman tätä vanhukset, sairaat, lapset ja taajamien ulkopuolella asuvat eivät pääse nauttimaan valinnan vapaudest...

     Tähän asti vanhushuoltoa on hallinnut hiljaisuuden tyrannia, mikä on vain vahvistanut näkemystä, että poliittisten johtajien joukossa vallitsee asiasta tiedostettu välinpitämättömyys. Tämä siksi, että vanhushuollosta vastuussa olevassa poliittisessa järjestelmässä vallitsee totuusjärjestelmä, jonka korvat ovat auki vain vaalien edellä. Tämä ilmenee siten, että vaikka ongelmat ovat olleet vuosia tiedossa ja monen läheisen valitettua vuosien ajan vanhan läheisensä huonosta kohtelusta laitoksessa, vastuussa oleva poliittinen eliitti kyllä puhuu, muttei toimi asiaa edistääkseen.      Läheiseni oli lähes kymmenen vuotta eri yksityisissä hoitokodeissa saaden niissä monenlaista karmeaa kohtelua. Useaan kertaan hän oli pudonnut vuoteesta keskellä yötä ja saanut erilaisia ruhjeita. Asia selvisi minulle lopullisesti, kun hänen otsassa oli usean senttimetrin alueelle levinnyt iso arpeutumassa oleva ruhje. Saatuani vihdoin erään henkilön käsiini tämä siivooja ker...

      Soten pääarkkitehti Juha Rehula myöntää reformiin sisältyvän suuria riskiä monen kohtaan ( http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005208994.html ) Tämä on rehellisen tuntuinen päätelmä, mutta on käsittämätöntä, että hallitus toteuttaa keskeneräisellä säädöstöllä maan suurimman reformin. Professori Matti Wiberg oli hyvin huolissaan lainsäädännön valmistelun viime aikojen tason laskemisesta (http://yle.fi/uutiset/tuoreimmat).      Ihmettelyä herättää myös, miksi hallintarekisteri tulee päätettäväksi ensiviikolla ( http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005205540.html ). Tarkastellaan muutamaa riskikohta.      Ensiksi . Hallitus on jo päättänyt, että jokaisen sote yrityksen on otettava tietty määrä asiakkaita tiettyyn hintaan. Hinta määräytyy noin 65 prosenttisesti asiakaskannan kapitalisaatiosopimuksella, eli ikärakenteen, sairastavuuden, elintapojen, koulutustason, jne perusteella. 35 prosenttia määräytyy tehtyjen toi...

     HS kirjoitti tänään nasevasti: tietojärjestelmä ratkaisee soten ( http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005191744.html ). Se on karu lause, mutta se sisältää vielä karumman todellisuuden, sillä järjestelmää ei ole vielä olemassa.     Tässä on mahdoton luetella kaikkia ominaisuuksia ja toimintoja, joita järjestelmän on täytettävä ja pystyttävä tekemään. Kalpea luettelo voidaan kuitenkin esittää.      Sen on pystyttävä käsiteelmään ja esittämään ajantasaiset potilastiedot oikeaan aikaan, oikeaan paikaan, oikeille henkilöille, oikeassa muodossa. Työvaihekustannuksia ja prosessien eri vaiheita sekä käyttöasteita on voitava seurata ja raportoida sekä tehdä kustannus- ja tarkkailulaskelmia. Tämä kaikki on tehtävä kokonaistasolla ja vuode tasolla.      Noin kymmenen kertaa laajuudeltaan pienempien ja vaatimustasoltaan helpommien järjestelmien kehittäminen on kestänyt valtiolla vuosikymmeniä, kuten kauppar...

     Suomen kansalle on masinoitu amerikkalais-venäläistyylistä propaganda, millaisen yhteiskunnan pitää olla. Suomessa tätä työtä tekee nyt ministeri Rehula, joka kiertää puhumassa pitkin maakuntia maakuntamallin ja soten autuutta.      Kokoomuksen ryhmän johtaja Kalle Jokinen räväytti A-studiossa ensi sanoikseen, että kaiken petusta sotessa on valinnan vapaus ja toiminnan läpinäkyvyys.  Nämä takaisivat laadun ja kustannustehokkuuden, koska potilas äänestää jaloillaan karkuun huonoa laatua ja palvelujen kustannustiedot olisivat julkisia.      Tämä Kokoomuksen ja Keskustan propaganda on yhtä julmaa ja kovaa kuin republikaanien obamacaressa, mistä saatiin esimakua (http://areena.yle.fi/1-2393314). Tosiasiat eivät paina mitään. Omabacare kaatui konsulttien keksimään hokemaan valtion terveydenhoitokaappaus.      Terveyden hoitoon ei sovi bisnesmalli, sillä tärkeintä ei ole valinnan vapaus...

     Elintarvikehintojen halpuuttaminen S-ja K-ryhmien välillä ja kilpailu Lidliä vastaan vaikuttavat välillä valaiden ja ketun otteluilta vallasta. Valaat, S ja K taistelevat hiljaisesti pinnan alla edes veden vaahtoamatta. Sen sijaan Lidl on korvannut taistelun uusilla tempuilla. S ja K ovat kuin sadun siilejä, jotka osaavat vain yhden suuren tempun, kotimaisuuden mainonnan. Lidl on kuin kettu, joka osaa monta pientä temppua. Siksi se voittaa.      Kun on toista kymmentä vuotta kokemusta asiakkaana mainituista ketjuista, voi käytännön havaintona todeta, että eroja löytyy. Se voidaan kiteyttää Lidlin pysyvään edulliseen hinta-laatu-suhteeseen. Se ei välttämättä näy silloin tällöin tehdyissä ostoskorivertailuissa. Parhaiten se tulee ilmi, kun on käynyt vuosi kausia S- ja K-ryhmän kaupoissa ja Lidlissä ostamassa oman kulutuskäyttäytymisensä mukaisen vertailukelpoisen ostoskassin. Hintaero on Lidlin hyväksi noin 30 prosenttia.    ...

     Aihe on niin vakava, ettei tässä yhteydessä kannata käyttää sote-sanaa, josta on tullut tuntemattomaksi hiertynyt tukki jolkottelemassa kaiken nielevään meren syvyyksiin. Ainut, jota voidaan turmiollisuudessaan verrata tähän, on maakuntahallinto. Tämän tuhlari-veljespari syntyi Keskustan ja Kokoomuksen kaikkien aikojen poliittisen lehmänkaupan tuloksensa. Jos kansalaiset tietäisivät tästä lehmänkaupasta karut tosiasiat, heidän pitäisi suuttua enemmän, kuin nyt ovat suuttuneet.      Ennen kuin edetään syvemmälle, otetaan esille yleisesti hyväksyttyjä asiantuntijuuden ja politiikan määrittelyjä.      Yleisesti on tunnustettua, että asiantuntijuuden yleisiä ehtoja ovat soveltaa teoreettista tietoa, toimia oikein työmarkkinoilla, organisoida ja ohjata oikein toimintaansa, hallinta sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja orientoitua tulevaisuuteen. Kaikkeen asiantuntijuuteen kuuluu kyky hankkia tietoa ja arvioida omaa ...

      Johtajan vastuullisuutta kuvaa, että koko sote on kuin Tonavan suisto, oka muuttuu jatkuvasti. Yhden sote-alueen budjetti saattaa olla miljardien eurojen luokkaa ja henkilökuntaa jopa kymmeniä tuhansia. Liikevaihdoltaan sote-alueen johtaminen vastaa esimerkiksi Wärtsilän johtamista.      Sote-alueen ja maakunta-alueen johtajien pätevyysvaatimuksista ja nimittämisetä vastaa ko. alueen kuntayhtymä. Nimitettäviä johtajia ja esimiehiä on kymmeniä tuhansia.      Perustehtäviltään sote-alueita voidaan pitää keskenään identtisinä samoin kuin itsehallinnollisia maakunta-alueitakin. Jättiuudistuksen toteuttamisen lähtökodat kullakin alueella saattavat poiketa toisistaan paljonkin, mutta suuren konsernin johtamisen lait pätevät kuhunkin alueeseen. Yhtenä ehdottomana pätevyysvaatimuksena ylimpien johtajien virkoihin on korkeakoulututkinto ja kokemus suuren organisaation muutosjohtamisesta. ...

     Sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä nytkähti selvästi eteen päin aluejaon ratkettua. Sipilän osasto korosti monta kertaa, ettei asia voi tyssätä yhteen lukuun. Kyllä se ratkesi lukuun 18, joka on tulevien itsenäisten hallintoalueiden (nykyisten maakuntien) lukumäärä.      Luku 18 kannattaa jättää rauhaan ja sen sijaan tarkastella, mitä viime päivinä hoetut vapaa valinta, raha seuraa asiakasta sekä neljän miljardin säästötavoite merkitsevät.      Asiakkaan vapautta valita hoitopaikkansa on periaatteessa hyvä ratkaisu. Yksinkertaisimmillaan toteutettuna se voisi merkitä, että potilas marssii lähimpään yksityiseen, julkiseen tai yhteisön terveysasemalle, joka lähettää laskun sote-alueen keskusyksikköön. Tämä olisi helppoa, kevyttä ja jopa kaunista hallintoa, mutta ah niin kallista.      Ensiksi on selvää, että palvelujen kysytä kasvaisi, koska ihmiset luonnollisesti hoidattaisivat kunnolla itsensä. Tämä on ni...

     Eräässä keskusvirastossa on yleiskirjejärjestelmä, jonka kirjeillä keskushallinto ohjaa paikallishallintoa ja antaa sen asiakkaille pakottavia normeja. Uusia kirjeitä annetaan jopa useita kuukaudessa. Niillä lähes aina viitataan joihinkin jo annettuihin kirjeisiin, joskus kumotaan vanhoja ja harvoin ne ovat täysin itsenäisiä. Järjestelmä sisältää noin 2000 kirjettä.      Säännöllisin väliajoin kokoelma on keskustelun aiheena johdon neuvottelupäivillä vakaana tarkoituksena uudista se kokonaan. Yhtä monta kertaa se on jäänyt vain aikomukseksi. Siksi se onkin paisunut viidakoksi, jossa vain alkuperäien asukas osaa kulkea. Kun alkuperäisiä asukkeja ei enää ole, kukaan hallitse sitä ja tunne omakseen, siihen tulee päällekäisiä ja ristiriitaisia määräyksiä. Viidakko vain pahenee seuraavien sukupovien tehtyä siihen omat puumerkkinsä. Lopulta sen on kaikille osapuolille pelkkää pakkopulla, jota on vain syötävä.      Yllä kerrottu kuvaa...

     Talouselämässä nro 29 oli hyvä artikkeli yksityisten terveysfirmojen rynnistyksestä markkinoille julkisen sektorin kurjistumisen ja sote-sotkujen jatkuessa. Artikkelissaesiintyvät terveysyritysten pomot rehellisesti tunnustivat, että asiakkaita riittää. Työterveyshuolto ja vapaaehtoiset sairausvakuutukset suorastaan työntävät potilaita sisään ja varakkaat menevät sinne, mihin tarve kulloinkin edellyttää. Uusia vakuutusinnovaatiota odotellaan.      Terveyspomojen vakuuttelut kilpailun tuomasta kustannusten alentumisesta, työtapojen virtaviivaistamisesta ja prosessitehokkuuden noususta ovat varmaankin totta, mutta heidän väitettä laadun parantumisesta ei kannata heti niellä. Joka tapauksessa julkisen sektorin terveysasemilla on syytä ottaa mallia yksityissektorin hyvistä käytännöistä, kuten Espoossa on tehty.      Yksityissektorin ryntäykseen maamme terveysmarkkinoille sisältyy suuri haaste. Miten varmennetaan, että terveydenhoit...

     Obamacare astui voimaan liittovaltion korkeimman oikeuden päätöksellä 6-3. Se oli valtava voitto noin 10 miljoonalle köyhälle amerikkalaiselle. Republikaanit eivät voi sitä enää suhmuroida kumoon viemällä pois nyt saavutettu valtavan merkittävä etu vähäosaisilta.      Suomessa ongelmaa ratkaistaan päin vastaisesta näkökulmasta.      Talouselämälehden   nro 24:n mukaan OP-ryhmä, Terveystalo ja Mehiläinen rakentavat innokkaasti uusia sairaaloita. OP-ryhmä laskee hyötyvänsä, kun se voi vakuutusasiakkailleen tarjota nopean ja tehokaan hoidon. Myös asiakkaan työnantaja saattaa kuvitella hyötyvänsä nopeasta hoidosta. OP-ryhmän toisen sairaalaketjun johtaja Harri Ahon mukaan sairaalatoiminta paisuu kuin pullataikina muiden muassa olkapää- ja polvileikkausten takia. Se laajenee myös sydänsairauksiin ja urologiaan.      Myös kunnat ja kuntayhtymät haluavat olla eturintamassa ja etuajassa, kun sotessa ratkaistaan,...

Sama koskee markkinataloutta siellä, missä asiakas on heikoilla. Eilisessä Helsingin Sanomissa oli karu kuvaus vanhushuollon yksityistämisestä ja kuntien roolista siinä. Suuret ketjut ostavat pieniä yksiköitä kierrättäen kirjanpitonsa veroparatiisien kautta.   ARA rahoittaa veronmaksajien euroilla ketjujen laajentumista. Monella kunnalla on suuri taipumus työntää vanhukset näiden ketjujen armottomaan kitaan. Kunnan kotipalvelut eivät toimi yhtään paremmin kuin yksityisetkään, mies odottaa tv-dokumentin mukaan neljä vuorokautta lääkkeitään, vetelät housuissaan. Lähivuosina tarvitaan 90 000 lähihoitajaa lisää. Tilanne kehittyy ikäihmisille mahdottomaksi. Keskivertoinen vanhushuolto ei ole palveluala, eikä siinä saa pelittää profit motive. Sen keskeinen tekijä on laatu eikä asiakastyytyväisyys, sillä heikkokuntoien vanhus on tyytyväien mihin tahansa. Toimiala tulee olemaan lähivuosina ennen kaikkea investointiala, joka valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä tulosten...

     Yksityinen sektori on tehokkaampi kuin julkinen. Tällainen väite esitetään usein perusteluna vanhushuollon yksityistämiselle, muiden muassa Antti Blåfield on kirjoittanut aiheesta HS:ssä. Blåfield puhui yksityissektorin tehokkuusosaamisesta ja että viranomaisten pitää valvoa yksityisiä palvelulaitoksia. Samasta asiasta professori Paul Lillrank kirjoiti HB:ssa toteamalla, että yksityisiä yrityksiä vastaan on helpompi hyökätä, koska niillä on kasvot ja siksi niille syntyy imogotappiota.      Ei ole mitään näyttöä, että yksityinen sektori olisi palvelulaitoksissa tai terveyden hoidossa tehokkaampi kuin julkinen. Yksityinen tähtää voittoon ja se on perittävä asiakkailta.      Tehokkuustermi häiritsee tässä yhteydessä. Pitäisi puhua kustannuksista ja laadusta.   Tehokkustermi hämää kätevästi nämä molemmat alleen.      Kun puhutaan kustannuksista tarkoiteaan usein taloudellisuutta, pelkistäen yksikkökustannuks...

Euroopan Unioniin liittymisestä käydyssä kansanäänestyksessä valintaa kannattavien yhtenä argumenttina oli ruoan hintojen pudotus keski-eurooppalaiselle tasolle. Esitettiin jopa   20 prosentin pienentymistä silloisiin hintoihin. Ennen vaaleja HS julkaisi koko sivun mainoksen liittymisen puolesta. Miten ruoan hinnat ovat kehittyneet vuonna 1995 tapahtunee liittymien jälkeen? Alussa media oli hyvinkin kiinnostunut seuraamaan hintoja. Ne laskivatkin jonkin verran, mutta eivät milloinkaan lähellekään keski-eurooppalaista tasoa. Vakiosyynä korkeille hinnoille esitetään pitkiä etäisyyksiä ja lyhyttä kasvukautta. Suomalainen laatu on aina esitetty ruoassa hyvänä vetovoimatekijänä. Varmaan näin osin onkin. Nyt taas kerran ruoan yksi hintapiikki on saavutettu. Suomessa ruoan hinta on 30 prosenttia kalliimpaa kuin Saksassa. Ero on vieläkin suurempi, kun otetaan huomioon ostovoima. Jostakin syystä meillä ei ole saatu purettua kunnolla S- ja K-ryhmien johtavia markkina-ase...

Oli arveluttava olo mennessäni vuonna 1990 talousjohtajan saattelemana Helsingin yliopiston consistor miniumiin esittelemään tulosohjausta. Puhetta johti eläinlääketieteen professori.  Esitykseni pääpointti oli: opetusministeriö antaa yliopistolle toimintavapautta, kun tämä esittää ministeriölle mitattavat tulostavoitteet . Se oli laajasti ymmärrettynä vaihtokauppaa. Esiteltyäni asian, se jätettiin pöydälle ja minut saatettiin ulos. Myöhemmin samassa kokouksessa asia hyväksyttiin. Helsingin Sanomien mukaan KM Kirsi-Mari Kallio väittelee aiheesta Turun yliopistossa. Hyvä kun tutkitaan. Jo silloin valtion budjettiuudistuksen yhteydessä pohdittiin tulosohjauksen soveltuvuutta korkeakoulumaailmaan. Ongelmana oli, miten tulostavoitteet ja –mittarit määritellään. Henkilöstö purnasi vastaan. Se katsoi, että silloisesta työaikaseurannasta on jo tarpeeksi vaivaa. Suoritetut tutkinnot ja julkaisut ovat hyviä operatiivisia mittareita. Verkko-opiskelu tehostaa tutkintojen suorittamista. ...

Ollilan ryhmän raportin keskeinen idea on siirtyä kiinteistä autoveroista kilometri- ja päästöverotukseen. Liikennemäärät pienenisivät   prosentilla ja matkamäärät 30 miljoonalla. Raportissa on tietoisesti rajattu pois ruuhkamaksut. Tätä voidaan pitää suurenna puutteena, koska ruuhkamaksujen vaikutus on oleellista muiden muassa   matkamääriin, kaupunki-ilman laatuun, ajokilometerihin, julkisen liikenteen kehittymiseen ja kehittämiseen, ajoväyliin ja kaavoitukseen. Päätös rajaukseen lienee poliittinen, koska muutoin se olisi noussut raportin keskiöön.