Kyse on tietenkin pöydät ja taskut pullollaan olevista somesovellutuksista. Useaan kertaan on mediassa saarnattu, kuinka me annamme ilmaiseksi tietojamme kaiken värisiin ja kokoisiin digikanava kotkotuksiin, ja mikä tyrmäävintä, me suotumme maksua vastaan syöksymään niihin. Olemme kuin loitsittuja niiden perään. Digikoneiden tullessa osa konttoreista kuoli ja toinen osa muutti venyväksi, kelluvaksi ja jatkuvasti muotoaan muuttavaksi amebaksi, jota ei voi hallita hierarkioiden puutuessa ja ehkä ei ole tarkoitustakaan hallita. Amebamme on kuin näyttöruudulla vilahtava Feniks lintu, joka hetken koittaessa on valmis lennättämään meidät auringon kehän helvettiin. Tällä matkalla päävaluuttana on meistä tongitut monen suuntaiset tietomme, joiden yhdistelmisen olemassaolosta emme kykene edes kuvittelemaan. Niinpä me itse olemme tuote, josta myös itse maksamme. Jos emme maksa, meitä ei ole olemassa. Kauheinta on, että jo pieni muutos käytöksessämme rekisteröidään 50 asiantuntijan ryhmän laittei...