Vapaa-ajalla rentoutumisestani ja työviikkoni lyhenemisestä huolimatta en päässyt eroon oudosta koko ajatusmaailmaani peittävästä möhkälemäisestä mitättömyyden otteesta. Se sai minut päivällä hymyttömäksi, illalla surulliseksi ja yöllä unettomaksi. Kasarmikadun huoneessani tajusin, etten pystyisi itse kiskaisemaan mustan masennuksen vaippaa päältäni pois.     Kokemukseni Mediviren lääkäreistä olivat huonot, mikä oli kyllä subjektiivinen näkemys. Mutta näyttöä huonoa palveluakin oli, sillä mennessäni kerran valittamaan selkääni, nuori naislääkäri totesi hiljaisella päättäväisellä äänellä jalkojen vielä liikkuvan.      Joka tapauksessa Soitin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin puhelinkeskukseen ja kerroin, että halusin saada apua ja heti ja sain vastaanoton samana päivänä.