Kun aloitin kansakouluun, äiti oli jo terveen kirjoissa ja parantunut keuhkotaudista, eikä hänen enää tarvinnut syödä eri astioista kuin muu talon väki. Koulua pidettiin Purala-nimisen talon tuvassa joen rannalla, ja talvella tuon joen mustassa avannossa me oppilaat kävimme pesemässä lautasiamme. Välitunnilla pihalle kuului kunnalliskodin hoidokkien outoja huutoja. Vasta tullut naisopetaja pelkäsi heitä ja kyseli oppilailta, ovatko hoidokit vaarallisia. Emme osannet vastata, kun mitään ei ollut tapahtunut. Toisen vuoden jouluna koin yllätyksen saadessani kuulla joutuvani toiseen kouluun. Pian tajusin koulun vaihdon liittyvän suurempaan operaatioon, jossa vaihtuisi myös majapaikkani Harmaalaksi. Se oli äidin kotitalo.