Sormenpää tutumalla useimmilla meistä on positiivisia lapsuuden kokemuksia ja kohokohtia työelämästään. Eläkepäivät voivat myös tarkoittaa uutta draivia päivän menoihin. Mutta jokaisella on myös omat menneisyytensä varjot. Olisi oiva asia, jos pysyisi sulkemaan pois ikävät asiat, olkoot ne sitten eilisiä tai tulossa olevia. Ihmisen muisti on ikävä kyllä niin armoton, ettei se välttämättä jätä rauhaan menneisyyden sotkuilta eikä harharetkiltä. Mikä tässä olisi avuksi. Ulospäin suuntautuneella ilmeisesti on osallistumisensa ansiosta väylät puhkoa haamut hengiltä ja jatkaa matkaansa muina naisina ja miehinä kohti uusia kohokohtia, tai jopa seikkailuaja. Tämä on kuitenkin usein helpommin sanottu kuin tehty, sillä ihmiseen on ladattu kyky hahmotella ja sanoittaa mennyttä elämäänsä niin, että ikävät asiat putkahtelevat aika ajoin väkisin mieleen. Tästä eivät ekstrovertitkään eivät ole täysin vapaita. Tärkein keino välttää menneisyyden suohon vaipuminen on jonkin aiheen tai asian harras...

Täytyy enemmän kuin ihmetellä, miten pääministeri Orpo on pihalla kuin entinen renki heinänteosta sateella. Ei pitäisi mennä tonkimaan naapurin heiniä, kun omatkin on vielä seipäillä. Eli minisetri Rydman toimivaltaan yksiselitteisesti kuuluu päättää yhdistysten avustusten kohdentamisesta. Yhdistyksiä on yli 10000. Orpohan on luvannut palata asiaan juhannuksen jälkeen. Jos Rydman ei taivu, kuten siltä näyttää, Orpon nieltävä tappionsa, sillä ei pääministeri voi alkaa sähläämään kymmenien tuhansien yhdistysten kimpussa.     Yksi taustalla vaikuttava tekijä on, että yhdistyksistä osa limittyy politiiseen toimintaan ajaen jonkin yhteiskunnallisen aatteen tai toiminnan etuja. Asia on vain yksinkertaiseksi niin pääministeri Orpo, että ministeri Rydmanin toimivaltaan kuuluu päättää yhdistysten valonavuista eikä siihen pysty vaikuttamaan mitään Opon uhkaama hallituksen väliintulo.

     Harkimo ja kumppanit kirjasivat politiikkaa pitkään vaivanneet tunnetut ongelmat. Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä he tarjoavat lääkkeiksi keskittyneihin valtapooleihin osallistumisen lisäämiseksi ja uskaliaimpien toiveiden mukaan päätösvallan delegoimiseksi. Näitä pooleja esiintyy kaikissa puolueissa enemmän tai vähemmän yksinvaltaisesti johdettuina sekä agendan laatimisessa että itse päätöksenteossa.      Vaikka puolue olisi kuinka ,Eija-Riitta Korholan mukaan ( http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254283-hjalliksen-ilkea-ongelma ) ajan mittaan ylimielisyyden kasvun myötä puolue alkaa laistaa kentältä tulevia ääniä ja vaatimuksia.      Harkimon hankkeessa on olennaisesti uusia näkökohtia  Nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilän ja Tarkan 1980-luvun hankkeeseen verrattuna , koska silloin ei ollut sosiaalista mediaa eikä globalisaation uhkaa. Jo 1980 luvulla kuitenkin  havaittiin, että  millään iskuilla ei voi...