Yhteiskunnallinen manipulaatio ja vaikuttaminen yhteiskuntasopimukseen Saloniuksen ympärillä kiihtyy.      Yksi näkökulma tilanteeseen on, että niillä henkilöillä, jotka neuvottelevat yhteiskuntasopimuksesta, ei ole nyt käytävässä toimeentulopelissä mitään henkilökohtaista menetettävää.      Tämä tulokulma tuo omituisen onton sävyyn koko neuvotteluprosessiin.      Jo hallitusohjelmassa kohdistettiin lapsiperheisiin, opiskelijoihin, työttömiin ja eläkeläisiin leikkauksia, joka koettiin epäreiluina ja jopa syrjivinä.   Ne kylvivät pahaa mieltä ja osin katkeruutta.      Hallitusohjelmasta seuraa, että jos yhteiskuntasopimusta ei saada aikaan, 1,5 miljardin euron veron korotuksista ja lisäleikkauksista kohdistuu miljardi euroa lisää taas näihin ryhmiin.      Jos näille leikkauksille olisi loogiset ja järkevät perustelut, ne nuristen hyväksyttäisin. Ehkä myös itkettäisi...

On kotimaista raaka-ainetta, osaamista, työvoimaa ja kansainvälistä kysyntää. Tehdas pystyy valmistamaan korkeatasoista sellua ja biotuotteita, joiden tulevaisuuden jalostusarvo voi kohta huomattavaksi. Eikö kemian- ja nanoteknologian alalta löydy vastaavan mittaluokan tuoteperhettä? Sillä voisi olla saman typpinen asiakassegmentti kuin Äänekoskelle perustetavalla supersellutehtaalla. Tässä on turha haikailla Kemiran vaan higt-tech perään. Jos tällainen konseptin hahmottaminen ei kuulu kauppa- ja teollisuusministeriölle, Sitra voisi olla aktiivien. Luonnollisesti konseptin löytymien edellyttää lähes valmiita tuotteita. Kyse voisi olla rahoituksen löytymisestä ja riskinottamisesta.