Silloin tällöin, mutta harvoin pysähdyn ajattelemaan, miten eri ihmisen ovat oppineet, ja sitten kehittäneet tai kehittyneet kirjoitustaidossaan.   Varmaa on, että jotkut ovat luontaislahjakkaita kirjoittajia, vaikka särön tähän tuo esimerkiksi Kalle Päätalon ponnistelut isä Herkon saarnatessa koko ajan möllerihommista. Kalle oppi harjoittelemalla, kunnes viimeien tärppäsi: Ihmisiä Telineillä. Itse olen ollut koulussa aina huono ainekirjoituksessa, vaikka koulussa äidinkielen olettajana oli Suomen Yrittäjäien liiton Pentikäisen isoäiti. Kiitos hänelle sitkeästä opetuksesta. Ainekirjoituksessani rutiini oli aina sama: neljä harvaa sivua tekstinkäppyrää, ei juuri sivulauseita eikä turhia pilkkuja. Tällä kaavalla mentiin ylioppilaskirjoituksista läpi niin, että improbaturin reunat kolisi. Siten opiskeluvaade astui peliin. Piti kirjoittaa fysiikan työn tutkielma. Ei tarvinnut kauaa odottaa, kun sattuma astui Manalan ovesta sisään erään tytön pitäessä tutkielmaa helppona, ja kirjoit...

Olen seurannut sivusta pyrkimystä saada käsikirjoituksen julkaistavaksi perinteisiltä kustannusyhtiöiltä.   Kuukausien odottamisen jälkeen heiltä tulee kohtelias kirje, jossa kerrotaan, ettei lähettämänne käsikirjoitus juuri nyt mahdu heidän julkaisusuunnitelmaansa. Hylättyä kirjailijaksi aikovaa lohduttaa, kun hän lukee, mitä hänen pitäisi tehdä, jos käsikirjoitus hyväksytään julkaistavaksi. Hän pitää esiintyä julkisuudessa kaikan maailma kekkereissä, kuten teeveessä, seminaareissa, lehdistö haastatteluissa ja kiertomatkoilla ympäri Suomea. Tämä sopi hyvin ekstroverteille, mutta introverteille se tuottaa tuskaa. Välttyäkseen tällaisista kuolettavista esiintymistilaisuuksista asia on sovitta jo sopimuksessa kustantajan kanssa ja, jos kunnon sopimusta ei saada aikaan ilman esiintymispakkoa, on mentävä vintin nurkkaan oleskelemaan niin pitkään, että asia unohtuu. Jos kuitenkin joutuu sattumalta median käsiin kävelyllä kaupungilla ja mikrofoni työnnetään suuhun ja TV-kuvaaja ant...

     Kirjailijat eivät ole huijareita sen takia, että he keksivät juttunsa. Meistähän itse kukin viljelee valkoisia valheita. Kirjailijat pystyvät kuitenkin sanomaan, mitä toinen ihminen ajattelee ja millä motiivilla tämä tekee tekojaan, joita kukaan ei ole nähnyt.      Tämän vielä pysyisi vielä jotenkuten hyväksymään arkielämän rajoissa, mutta hälytyskellot alkavat soida, kun kirjailijat kykenevät kertomaan ihmisten teoista toiselle puolelle maapalloa siellä käymättä ja turvautumatta teknologian apuun.      Kaiken lisäksi näin menetellessään kirjailijoiden pitäisi olla yhtä aikaa läsnä ainakin kolmessa eri paikassa.      Lopullisesti katala huijaus paljastuu käydessä ilmi, että kerrottuja henkilöitä ja tekoja ei ole olemassakaan ja siitä huolimatta lukijat ottavat ne omakseen.  Siksi kirjailijat ovat varallisia vallanpitäjille.  

     Moni tietää, mitä on pyrkimys kaiken selittävään teoriaan. Siinä tiedemiehet ponnistelevat löytämään suuren luonnon lain, joka pistää kvanttimaailman, sähkömagnetismin ja avaruustieteen saman katon alle hyrräämään yhtenä teoriana. Eräät tosiuskovaiset puhuvat yhden salaisen koodin, luvun löytymisestä, joka avaa tiedon kaikkeen.      Suomen kirjallisuus kaipaa omaa suurta palaa kaiken kattavaan suomalaisuuden suureen tarinaan. Tämä kaipuu näkyy aika ajoin siinä, että haikaillaan vielä yhtä suurromaania kattamaan tarinan puuttuva pala. Jo olemassa olevat osa tarinat löytyvät Ahon Seitsemästä veljeksestä ja Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Teokset ovat tiiviitä timantteja suomalaisuudesta.      Joku voi kaivata tähän Täällä Pohjantähden alla trilogiaa, mutta upeudessaan se on tähän tarkoitukseen liian runsas. Pitää olla pelkistetty kolmas osa.      Julmuudessaan loistavasti nykymenoa k...

     Hän ei ollut kummallinen mies, kuten väitetään. Hän oli sen kaltainen mies kuin Pohjois-Pohjanmaalla miehet yleensä siihen aikaa olivat. Kalastus, metsässä liikkuminen, miesporukoissa istumien, ryypiskely ja rähinöinti kuulivat silloisiin jokamiehen oikeuksiin.      Ihmeellistä oli Päätalon kirjoitusvimma ja se, että hän osui kirjottajan päämäärässään kerralla oikeaan. Tätä hän ei tienkään aloittaessaan tiennyt. Linna harhaili pitkään oppiakseen korkealentoisen kirjoittajatyylin. Sitten tuli  "Tuntematon sotilas".  Päätalo kamppaili aluksi pitkää "Nyyrikkijensä" kanssa, kunnes Gummerus ohjasi hänet realismiin "Ihmisiä telineillä".      Haanpäästä tekee erikoisen  se, että hän peruskertojalleen uskollisena ikään kuin piilossa omalta itseltään ja itse sitä käsittämättä, nousi teoksillaan yhteiskuntakriitikoksi, kansakoulupohjalta.      1950...

Kirjan hyvyys on lukijan käsissä, ainakin luulemme. Kirjallisuuden Finlandia palkinnon ratkaisee yksi henkilö. Ehkä näin on hyvä, parempi kuin komitea. Luin viimeksi vuonna 2012 palkitun Rosa Liksomin Hytti nro 6.   Se oli saanut HS:ssä hyvät arvostelut. Ei sytyttänyt. Suurimmasta osasta kirjoista arvostelijat ja suuri yleisö eivät tiedä mitään. Kirjastot ovat täynnä niitä, osa hyviä. Kalle Päätalon tuotannosta kriitikoilla ei olut mitään hyvää sanottavaa. Hän oli kuitenkin kansansuosion kiistaton kuningas. Aloitteleva Väinö Linna ryhtyi kokeilujen jälkeen   kirjoittamaan realistisesti, niin kuin hyvältä tuntui. Tunteman sotilas sai murska-arvostelut HS:ssä Toini Havulta, mutta kansansuosion. Samnakaltainen uranousu tapahtui Olavi Viralle hänen luovuttuaan matkimasta Bing Crosbya. Suurelle yleisölle tuntematon Riikka Pelo nousi myyntilistojen kärkipäähän saatuaan teoksellaan Jokapäiväinen elämämme Finlandia palkinnon. Nykyisessä taloustilanteessa tullakseen myydyksi k...