Molemmat ovat suomalaisille tunnettuja ja mielipiteitä jakavia miehiä. Mannerheim oli nuorena kuriton upseerioppilas ja erotettiin Haminan upseerikoulusta. Hän suoritti kuitenkin myöhemmin ylioppilastutkinoon ja valmistui Venäjän ratsuväkiopistossa vääpeliksi. Hän osallistui  Japani – Venäjä sotaan ja yleni tsaarin hoviupseeriksi. Myöhemmin hän oli Suomen sisällissodassa valkoisten johtaja ja talvi- ja jatkosodan ylipäällikkö. Hetken aikaa hän toimi myös Suomen presidenttinä.      Päätalo on taivalkoskelaisen uittopäällikön poika, jonka isä kärsi mielenterveysongelmista. Näin Päätalo jo nuorena elättämään koko kattilakunnan. Hän opiskeli sinnikkäästi rakennusmestariksi työn ohella ja siirtyi 1950-luvulla Tampereen eri talonrakennushankkeiden kirvesmieheksi ja lopuksi mestariksi. Samalla hän kirjoitti yli kaksikymmentä omaelämäkerrallista kirjaa. Nyt niitä voi käyttää myös historialähteinä kuvaaman sen aikaista talonrakentamista ja rakennustyöläi...

Mikä olisi sen mukavampaa, kun vallitsisi ainainen kesä ja talouskasvu ja poreileva kulttuuri. Mutta nyt nämä eivät kulje käsi kädessä. Noustaan hetkeksi analogian siivillle vertaamaan kolmea kirjailijaa ja teollisuutemme kolmea tähtituotetta. Kalle Päätalon siskunnasta pursusiavat raivaus- ja rakentajakulttuuri ovat kuin Helo-kiukaita, jotka pääseämettä milloinkaan maailmanmarkkinoille lämmittävät miljoonien suomalaisten sielua. Mika Waltarin tuotannossa on vahvaa globalisaation tuoksua samanlaista kuin Nokia kännyköissä. Molemmilta maailman lopullinen valloittaminen jäi verhottujen ovien taakse. Sofi Oksasen tuotanto Puhdistuksineen on kuin Rovion huuma, toisella tie painoksiin ja kuuluisuuten ja toiselle tie korkeille pörrsikäyrille.

Kirjamessujen aikaan on pätevä syy palauttaa mieleen valokuva Tampereen Mäkelä-piiristä. Keskeisiä henkilöitä Mäkelän lisäksi kuvassa istuvat Linna ja Viita. Yksi Tampereen mies ja aikansa painosten kuninkas kuvasta puuttuu, Kalle Päätalo. Hänestä ei Teema Suomi-kulttuuriohjelmassa mainittu sanan pätkää. Linna kertoo nousseensa kynän siiville vapautuessaan oman itsensä projisoimisesta paperille ja alkaneensa kirjoittaa vapaana itsestään ja avoinna ympäristölle. Päätalo kirjoitti pikkutarkasti omista kokemuksistaan. Repun selkään nostamiseen saattoi kulua pari liuskaa tekstiä. Mitä tämä Päätalo-päivien mies itse ajatteli romaaneistaan ja kirjoittamisestaan? Todennäköisesti hän oli itse jonkin verran masentnut, sillä tällaisen henkilöiden käsitykset itsetään ova realistiset. Linnan Tuntematon sotilas sai aikoinaan Helsingin Sanomissa murska-arvion, mutta kirjan lukijat palauttuivat sen myöhemmin vakuuttavasti ykköseksi. Päätalo on eräässä mielessä Suomen ykkösmies. Hän oli ensimm...