Se tiedetään, että media haluaa tehdä juttuja, jotka myyvät. Sekin tiedetään, että mitä laadukkaampi media on, sitä paremmin varmistetaan faktat ja että juttu unohda niitä.      Saadakseen jutun otsakkeen otsikon myyväksi   sen muotoilusta on tullut lehden myymisen kannalta yhtä tärkeä tekijä kuin sisällöstä. Sen miettimiseen saatetaan käyttää enemmän aikaa kuin itse sisältöön. Tämän kokeneet mediaihmiset ymmärtävät joskus liiankin hyvin juttujen otsikon olleessa sisältöä vastaamaton ja raflaava. Ja tämä saattaa näkyä   lukijoiden kummasteluna ja   jopa äkäisyytenä.      Päivän Helsingin Sanomat otsikoi: ”Keskusta ja SDP lähes tasoissa kärkipaikalla … Keskustaa kannattaa   nyt 21,4 prosenttia ja SDP:tä 21,2 prosenttia suomalaista”.   http://www.hs.fi/paivanlehti/19022016/a1455778129641      Virhe marginaali on 2 prosenttiyksikköä suuntaansa eli 95 prosentin v...

     Mies ratsastaa ohjakset roikkuen kohti taivaan rantaa. Kohtaus tulee mieleen, kun katsoo kokoomuksen kärkimiesten poistumista tantereita kohti länttä. Twittermies on vielä vailla hevosta.   Kokoomus konttaa.      Miksei ihannetiimi ole iskussa, vaikka on nöyrtynyt esiintymään arkisesti puettuna ja puhumaan sopuisasti?      Lapsuuden muistoista ei kukaan pääse eroon. Ne joko palavat kuin röyhtäykset tai kuin taianomaiset hetket omassa ihmemaassaan.   Suhde lapsuuteen on iso juttu.      Jos on kasvanut ja elänyt piireissä, joissa perustason muodostaa suojattu ilmapiiri vailla pitkäkestoisia kokemuksia sosiaalisesti eritasoisista elämän tyyleistä, näköala suppeutuu ja ymmärrys kansan riveihin on vähäinen. Piipahdukset kadun porukoihin eivät riitä oma kuvan muokkautumiseen elämän monia sävyjä tajuamaan.      Tällöin esiinnytään ja puhutaan torikansan pään yli ja arkielämän ohi. Näin o...