Mieltäni on silloin tällöin askarruttanut, miten suhtauta ihmisiin, jotka eivät ole lukeneet elämässään yhtä kirjaa lukuun ottamatta opiskelu- ja koulukirjoja. Tiedän tämän ihmettelyn olevan jotenkin väärin, tai se voidaan tulkita oma arvonsa esiin tuomisena. Joka tapauksessa ystäväpiiriini kuuluu näitä ”lukemattomia” ja valta osa heistä on aivan mukavia ihmisiä.’ Yksi piirre lukemista karttavilla on. Illan vietossa keskustelu voi alkaa vaikkapa sään puntaroinnilla ja ihmettelyllä sen nopeasta muuttumisesta. Mutta muutaman yleispätevän sanailun jälkeen ”lukematon” alkaa syöttää tarinaa, kuina hänen autonsa 100 hevosvoimaa kepittää kaikkien naapureiden koslat. Ja tästä koslatarinasta ei tahdota päästä mitenkään irti, vaan siihen illan mittaan palatta aina uudestaan. Olen joutunut kysymään, onko vika minussa, joka ylenkatsoo arjen tarinoita, vaan onko ystäväni vain positiivisella mielellä kertomassa yksityiskohtia männänrenkaiden vaihtamisesta.