Tuoreen ympäristöministeri Krista Mikkosen mukaan ( https://www.is.fi/politiikka/art-2000006133303.html ) kahden sellutehtaan rakentamiseen pitää suhtautua kriittisesti. Tämä on outo lausunto ministeriltä. Vaikka se osin voidaan panna ministerin näyttämishalun ja kyvykkyyden osoittamisen piikkiin, lausunnon signaaliarvo alan yritysten investointihalukkuuteen on negatiivinen. Myös valtaosa kansalaisista ei voi sitä ymmärtää, koska heidän silmissään metsäalan tuotteet ovat iät ja ajat olleet Suomen hyvinvoinnin yksi kivijalka. On käsittämätöntä, jos puolet noin 100 miljoonan kuution kasvusta jätetään metsään ilmastomuutoksen takia hiilinieluiksi ja ns. luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.      Järkevää olisi korvata hiilinielujen vähäisestä pienentymisestä johtuvat mahdolliset negatiiviset vaikutukset ilmastoon liikenteen haittaveroilla ja turpeen käytön lopettamisella energiatuotannossa. Hakkeen ja kivihiilen käytöstä on myös päästä eroon.  ...

Talvivaara on tuottanut tähän mennessä nikkeliä 50000 tonnia ja louhittua nikkeliä jalostettavaksi on nyt 11000 tonnia. Kaivosalaan kuuluu pitkäkestoiset laskut ja nousut. Nyt nikkelin hinta on alhaalla, mutta tulossa olevassa nosusuhdanteessa nikkelin hinta alkaa kohto kymmenillä prosenteilla. Pääomittamiseen on järkevät perustelut. Ensiksi Talvivaara käyttää uutta liuotustekniikka, joka vaatti suuria altaita ja massivia penkereitä ja paljon vettä. Ympäristön vanhigoittaminen on minimoitava.Valtion ohjaus on tässä paras tapa. Toiseksi ostajaa on vaikeaa löytää ja jos löydetään, miten käy ympäristön. Kolmanneksi konkurssi lisäisi rajusti alueen työttömyytä ja ympäristökysymykset voivat jäädä valtion huoleksi