Yleisesti hyväksytty lähtökohta on avaruuden kaikenlaisen säteilyn ja aineen syntyminen alkuräjähdyksessä 14,8 miljardia vuotta sitten. Tämän seurauksena kappaleet, pienet ja suuret,  sinkoituivat avaruuteen kiihtyvällä nopeudella muodostaen samalla vetovoimansa ansiosta erilaisia ja kokoisia avaruuskappaleita ja säteilylähteitä jatkuvasti muuttuvassa avaruuskartassa. Tosin sanoen suuremman kappaleen vetäessä pienempiä lisämassaksi itselleen syntyi vähitellen  yhä suurempia massa keskittymiä, joista miljardien vuosimiljardien mittaan  kehittyi muiden muassa nykyisen aurinkokuntamme planeetat. Tämä jo tiedetään varmana tosiasiana, että aurinkokuntamme syntyi näin massan alettua kertymään alkuvaiheessa olevan aurinkomme läheisyyteen ja osan syöksyessä alkuaurinkoomme.  Kysymys kuuluu, miksi avaruus massoineen laajenee alati vetovoiman muodostaessa kuitenkin laajenemiselle vastavoiman? Voisiko olla niin, että äärettömässä laajenemisessa äärettömän kaukana syntyy valtavi...

Jos maapallon läpi sen keskipisteen kautta olisi olemassa ohut  suora tyhjiö tunneli eikä lämpötilan kohomaista ja maapallon pyörimistä oteta huomioon, miten  tunneliin pudotetulla kappaleella käy. Tätä on tullut joskus pohdittua. Jatkaako kappale putoamistaan toiselle puolelle maapalloa ja jää seilaamaan edes takasin vastakkaisille puolelle maapalloa. Vai pysähtyykö se maapallon keksipisteeseen? Varmaankin joku on tämän ratkaissut. Siinä lienee on kaksi mahdollisuutta. Ensimmäisen mukaan kappaleen vauhti hidastuu nollaan keskipistettä kohti mentäessä ja on nolla keskipisteessä. Tämä siksi, että keskipistettä kohti mentäessä kappaleen yläpuolelle jatkuvan putoamisen seurauksena kasvanut massa hidastaa kiihtyvyyttä g lähestyen nollaa. Voi ajatella myös niin, että kappaleen ala puolelle jäämä massa kiihdyttää jatkuvasti putoamista ylä puolelle jäävästä massasta huolimatta. Joku voi valistaa eteen päin.