Jalkaväkimiinoista luopuminen on hyvin valitettavaa. Jalkaväkimiina vaikuttaa kahdella tapaa. Ensinnä, se ennalta estää vihollista käyttämästä sotatoimialueenaan miinakenttää tai jos se käyttää, tuhot ovat melkoisia omiin tappioihin verrattuina Toiseksi miinoitus vapauttaa omien joukkojen käyttämistä sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Kolmanneksi sen vaikuttavuussuhde hyvä. Neljänneksi se on halpa ase. Viidenneksi Suomen 1352 kilometriä pitkä maaraja on  kuin luotu jalkaväkimiinoille. Kuudenneksi itäraja on nyt uhka, jossa miinoja voidaan tarvita. Setäni kaatui miinaan ja isäni kapteeni haavoittui. 

Ruotsi on nyt meidän lähin Nato naapurimme lännessä, ainakin henkisesti. Ruotsin panos tilanteessa, jossa tarvitsisimme nopeasti Naton apua, apu ei välttämättä ole tarpeeksi kuranttia sodan torjumiseksi, sillä Ruotsin oman puolustuksen taisteluhenkeä taannuttaa sen 200 vuoden kokemattomuus sodan käymisessä. Se sijaan suomalaisilla tällaista rasitetta ei ole, sillä talvi- ja jatkosodan perimä ja ylisukupolviset siteet ovat vielä vahvasti vaikuttamassa puolustuskykymme korkeaan tilaan ja pitämässä taistelumoraaliamme hyvällä tasolla.     Tällainen kyseenalaistaminen voi tuntua epäkorrektilta, mutta sotakoodi pitää sisällään myös näiden kysymysten esittämisen jo hyvissä ajoissa ennen näkyvissä olevia konflikteja.

Vanhan totuuden  mukaan paremmuusjärjestyksessä vihollisen lyömiseksi on ennakointi, torjunta, taistelu ja kamppailu sekä järjestäytynyt vetäytyminen. Suomi on nyt tilanteessa, jossa on syytä valmistella itärajan puolustus tehokkaaseen kuntoon varatumalla vihollisen mahdollisiin valtauskohteisiin. Se edellyttää vihollisen panssarivaunujen kulku- ja siirto- ja huoltoreittien koordinaattien määrittämistä. Sama koskee vihollisen miehistöä ja sen huoltoa. Omien tykistön asemat koordinaateineen olisivat syytää etukäteen varmistaa ja pääsy niihin harjoitella. Kaiken tämän edellytyksenä on tehokas tiedustelu, missä signaaliurkinnalla on edelleen merkittävä asema. Vakoilu on oma taiteen lajinsa. Vaikka maamme asejärjestelmät ja sotilaallinen puolustus on suhteellisen korkealla tasolla, mikään ei korvaa monitasoisen ja -ulotteisen tiedustelun merkitystä, koska se antaa mahdollisuuden olla askeleen vihollisen edellä.

Venäjän armeijasta tiedetään tietyllä tarkkuudella joitain sitä hyvin kuvaavia indikaattoreita ja piirteitä. Staattisen olemassaolonsa kannalta se on suuri. Sen miesvahvuus ja aselajien kirjo on myös iso. Kalustoa sillä on runsaasti. Se on sijoitettu oletettuihin strategisiin riskikohteisiin aikanakin niin, että kohteeseen saadaan kohtuullisessa ajassa sotilaallista kyvykkyyttä. Jos heikkoja kohti pitää etsiä, ne löytyvät seuraamalla Neuvostoliiton ajoilta, miten asevelvollisia koulutettiin ja miten heidät kutsuttiin taistelemaan isänmaan puolesta. Esimerkiksi kutsut Afganistania sotaan tulivat aivan yllättäen. Tavanomainen tapahan on, että julkisuudessa keskustellaan paria kolme kuukautta aiemmin, millaisia joukkoja mihinkin paikaan sota-alueelle tarvitaan ja samalla julkisuudessa kiertää erilaisia näkymiä, minkä tyyppiset joukot taistelevat missäkin ja millaista sotakalustoa joukoille on. Ei tietenkään mitä tarkkaa, mutta muutamia suuntaviivoja on tunnistettavissa tarkkaavaisille leh...

Petteri Järvinen kysyi 22.10 HS:n mielipideosioissa, kuinka moni suomalinen lähtisi asekädessä puolustamaan rajojamme tietäen, että moni joutuu hengenvaarallisiin tilanteisiin ja voi kohdata kuoleman. Hän päätyy lopputuloksen, ettei maamme tarvitse nykyisen kaltaista asevelvollisuutta ja jalkaväki armeijaa asejärjestelmineen (240,000 sotilasta). Hän perustelee kantaansa mm. nykynuorten vahvaa minä minä asenteella. . Vanhan sotilasopin mukaan maa on vallattu, kun maajoukot ovat ottaneet sen haltuunsa. Tämä ei ole yksiselitteinen määritelmä. Niinpä ei kannata heti tyrmätä Petterin mielipidettä ilman perusteluja. Jos uhkaava sota käydään kybersotana, silloin Suomella olisi ehkä mahdollisuuksia. Koska kukaan ei vielä tiedä, millainen totaalinen digisota on, pitää tyytyä tunnettujen digisovellusten avulla arvailemaan tällaista sotaa. Digisodassa  Suomi voi aiheuttaa häiriöitä ja jopa tuhoja vastustajan sodan kannalta elin tärkeisiin kohteisiin Näitä ovat mm. vastustajan signaalitiedus...