Ei tarvitse kuin katsoa karttaan huomatakseen, kuinka hankala EU:n energiatilanne on. Sillä ei ole sanottavasti omia kaasuvarantoja ja raakaöljylähteet ovat myös mitättömät. Saksa on sitonut itsensä samanlaiseen tukiviidakkoon kuin Suomi. Siellä tuetun tuulienergian pää on pölkyllä, mitta on täysi. Monien maiden läpi kulkevat kaasuputket ovat aina riskialttiita, eteenkin epävakaiden maiden alueilla. Ydinvoima on vastatuulessa. Liuskekivikaasu- ja öljy sisältävät vain suuria kysymysmerkkejä. Sen tosiasian tunnustaminen, että uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuuden lisääminen eivät takaa lähimainkaan EU:n energian omavaraisuutta lähivuosikymmeninä, on realismia. Ainut mikä näyttää jäävän käteen, on ydinvoiman lisääminen. Mutta tämä on turha kortti. Voimaloiden  rakentaminen kestää niin kauan, että silloin kun voimat valmistuvat,  maailman- ja energiapoliittista tilaa ei voi tietää kukaan. Rakentamisessa on liian suuri riski jo tästä syystä. Käteen ei mitään muuta...