Lähi-idän sodan liekehtiessä valtoimenaan odottelin aulassa tunnin kansliapäällikölle puheille pääsyä ja tarkoituksena oli keskustella kansainvälisen yksikön perustamisideasta. Odotussohvalla ajattelin, että oli aivan yhdentekevää, onko kansainvälistä yksikköä vai ei, koska nämä asiat joka tapauksessa hoidettiin tavalla tai toisella. Tarkoitus oli tavata myös ministeri, mutta hän oli joutunut lähtemään presidentin luokse, sillä maahan oli yhtäkkiä tullut Georg Otsilla 150 somalipakolaista.      Kansliapäällikön silmissä minusta oli tullut jonkinlainen uskottumies maaherrojen ja hänen välillään. Ymmärsin kyllä, etten ollut ainut ja tärkein uskottu päällikön ringeissä, vaan hänen verkostonsa ulottui Kainuun perukoista valtakunnan huipulle.      Ruska-aikana kansliapäällikkö lähetti minut Rovaniemelle tutkailemaan, mitä maaherra ajatteli lääninhallituksiin kohdistuvasta tulosohjauksesta. Hän oli sitä mieltä, e...