Nuorena olin innokas yleisurheilussa melkein lajissa kuin lajissakin, mutta erityisen tärkeä minulle aikoikaan oli mokuakin heitto. Isovanhempien maatila tarjosi lääniä heittä pelloilla, talvisin jäällä, melkein missä tahansa aukeilla paikoilla. Heti koulusta tultuani otin moukarin käteen ja lähdin heittohommiin joko urheilukentälle, isovanhempieni laajalle pihalle tai raviradan keskiössä olevalle pellonnokareelle. Oli väistämätöntä, että syntyi eripuraa pesäpallomiesten kanssa moukarin loksahdellessa kentän pintaan saaden aikaa kymmeniä kahden nyrkin kokoisia monttuja. Kerran moukarin varsi katkesi kriittisellä hetkellä moukarin singotessa maata pitkin alas jokitörmää uimareiden sekaan. Uimassa ollut kaverini kertoi, että moukari molskahti niin nätisti, ettei sitä juuri huomannutkaan. Joka tapauksessa sille reissulle moukari jäi. Yhtenä kesäpäivänä heittoni lähti aitan yli arvokkaan ayrshire lehmän vatsan alle. Onneksi ei osunut lehmän sen jatkaessa syömistään touhuistani välittämät...