Nyt hallitusta on sotkeutunut vallan kunnianhimoiseen solmuun, jota Nietzschekään ei pystysi avaamaan. Omien sanojensa mukaan Sipillä on suuttunut heti Soinin äänestyksen jälkeen enempi kuin on huomannutkaan. Vasta eilen illalla hän totesi suurin piirtein näin, että nyt on mitta täynnä ja asia pitää selvittää. Hän lausui tämän siihen sävyyn, että muiden hallituspuolueiden surumielien pohdinta ei riitä, vaan pelisäännöissä on palattava tutulle selkeälle linjalle (https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/juha-sipilältä-tiukka-vaatimus-kokoomukselle-”pitää-olla-joku-faktaperuste”/ar-AAAvtlL?li=AAaDcIL&ocid=spartandhp).      Kukaan ei varmaankaan odota maan moraalin muuttamista niin, että tavallinen veronmaksaja ymmärtäisi, mistä meneillään olevassa hallitusjupakassa on kyse. Kyse ei voi olla veroeurojen viljelijöistä, koska heille täytyy korvata menetykset. Irtisanomisien helpottamisesta pienissä yrityksissä ei myöskään voi olla kyse, koska osapuole...

     Entinen kansaedustaja ja  Helsingin kaupungin valtuuston nykyinen jäsen Osmo Soininvaara hämmentää Uuden Suomen verkkolehdessä 7.8. keskustelua työajan pidentämisestä.      Kun lähietäisyydeltä katsoo Soininvaaran kannaottoja, saattaa olla, että mies taitavana poliitikkona vain pelmuuttelee tahallaan sumua vaikeasti hahmottuvan asian ympärillä.   Hänen imagoonsa kuuluu käyttää luontevasti asiantuntijavaltaa, tuosta vain lonkalta rutiininomaisen yhteiskuntasopimuksen pikku ongelmassa. No, ehkä hän ojentaa vakavissaan auttavan kätensä ja hyvää tarkoittavat mielipiteensä neuvottelijoiden avuksi.      Epävarmuuden lisääminen, kun epätotuuttakaan ei voi enempää viljellä, on joka tapauksessa oiva keino saada vastustajien rivejä hajalle.      Soininvaara tuo hieman oudosti esille sen, että henkilön luovan työn yhtäjaksoinen tehokas kesto päivässä on vain neljä tuntia. Muiden muassa tästä syystä...