Tunnustetusti maamme on jo laman kynnyksellä ja varmalta näyttävä talouden alamäki on edessä. Mutta missä viipyy taloustieteen ratkaisut tähän ahdinkoon? Se pystyy vain luettelemaan synkän näkymän tunnusmerkkejä kuten teollisuuden tilauskannan hiipumisisen, kaupan ja rakennustoiminnan pienentymisen ja tärkeimpien vientimaittemme viennin horjumisen. Jos taloustiede omaisi esimerkiksi lääketieteen varmuuden, missä toistoilla voidaan taata tulosten luotettavuus, tulokset ovat kaikkien asiantuntijoiden käytettävissä ja jokainen, jolla on ala asiantuntemus, pääsee samalla perusdatalla samaan tuloksen, taloustiede kykenisi esittämään relevantteja ratkaisuja laman ongelmiin. Taloustieteilijöitä ei voi syyttää alan pulmien korvaamista selostuksilla faktojen sijaan. Meidän on ilmeisesti vain hyväksyttävä, että talouselämä on todella vai elämään, jota on turhaa ennustaa.

Ennakoimisesta on puhuttu hieman samaan sävyyn, kuin aikoinaan ylös tempauksesta. Se kuului vuosikymmeniä sitten erään uskon lahkon kulmakiviin. Siihen uskovat tiesivät eli ennakoivat tarkalleen, milloin se tapahtuisi, pyhät vain tempaistiin taivaaseen ja me suruttomat jäisimme tänne kitumaan. Nyt tämän termin ovat omaksuneet eräät poliittiset johtajat kuten Brasilian presidentti  Jair Bolsonaro väittämättä, ettei korona kansalaisia pois tempaa, vaan ikääntyminen. Saman kastiin on liittynyt kansaedustaja Antti Häkkänen, mutta toisessa asiassa. Niinpä koronassa Kokoomus tivaa päivä päivän jälkeen hallitukselta parempaa ennakointia. Tässä tapauksessa Kokoomuksen vaatimus muistuttaa raikulipojan käskyä, että pidelkää minua, etten revi seteleitäni. Se on selvää ennakointia. Joka nyt pystyy ennakoimaan koronan kulkua kaksi kuukautta eteen päin, sanokoon luvut. Vakavampaan sävyyn siirtyessä kyse on siitä, että kaikkia voidaan ennakoida, mutta tässä suuressa horisontissa siinä ei ole ylei...