Omassa työyksikössäni eräs etevä asiantuntija päätyi oman käden kautta kuolemaan. Pätevyytensä takia hän oli minulta lainassa erään ministeriön erikoistehtävässä. Yhden työpäivän illansuussa hän soitti minulle. Puhuimme arkisista asioista. Kysyessäni, miten hän viihtyy siellä hän vastasi, että hyvin ja on kiva tehdä vähän erilaisia tehtäviä. Seuraava aamuna hän vaimonsa soitti kertoen miehensä kuolleen oman käden kautta edellisenä iltana. Tämä oli luonnollisesti järkytys vaimolle. Itse oli myös tolaltani. Yritin vaimolle muistella, oliko hänen miehellään ollut mitään viitteitä tällaisesta teosta. En ollut huomannut enkä muistanut mitään normaalista poikkeavaa puhetta tai eleitä hän käytöksessään. Olihan hänen miehensä nyt toisessa yksikössä. Tämän tapauksen seurauksena ensimmäistä kertaa koin syvällisesti , kuinka tärkeää on ylläpitää työyhteisössä toisista välittämisen ilmapiiriä sekä omata herkkyyttä tunnistaa työtoverin pahaa oloa ja ahdistusta.