Eilisten TV-uutisten mukaan oppikirjoja laadintaan vuosittain uudestaan, vaikka kyseinen opetettava aihe ei ole muuttunut lainkaan vuosikausiin. Tällainen aine on esimerkiksi matematiikka. Uutisissa opettaja kertoi, kuinka hän lomallaan kirjottaa uutta oppikirjaa matematiikasta. Itse opetin matamatikka oppikoulussa enkä käyttänyt oppikirjaa lainkaan, vaan tulevan alan teorian esitin taululla harjoitustehtävineen. Jonkin verran ihmetyttää, mikä vimma nyt on oppikirjojen uusimiseen vuosittain, vaikka mitään muutostarvetta ei useinakaan ole. Haastateltava opettaja kertoi, kuinka hän hankkii jopa 200000 euron vuositulot oppikirjoa kirjoittamalla. Hänelle se suotakoon, mutta Opetushallitus herätys. Tällainen uusien oppikirjojen tulva aiheuttaa aivan turhan tulosiirron kustantajille ja kirjoen kirjoittajille ja on kaiken lisäksi valtion rahojen tuhlausta näin kireässä taloustilanteessa. Valtiontalouden tarkastusvirasto tutkikoon asiaa (VTV).

Kesäkuussa 2012 televisiossa esitettiin dokumentti New Yorkin Bronxin kaupungin osan ala-asteen koulusta. Kohteena oli yksi luokka ja sen opettaja. Oppilaita oli kymmenistä eri etisistä ryhmistä. Opettaja oli omaksunut paneutuvan ja  intensiivisen roolin työssään. Hän jopa ääritapauksessa haki oppilaan kouluun, jos tämä ei sinne saapunut. Oppimistulokset olivat loistavia verrattuna muihin lähikouluihin. Ainut opettajan huoli oli oppilaiden  koulumatkat, jossa oppilas kohtasi monenkirjavaa kadun elämän. Tästä esimerkistä tulee mieleen Suomen peruskoulujärjestelmä. Siinäkin on  tapauksia, jossa opettaja voi hakea oppilaan kotoa kurkistamalla ikkunaan ja koputtamalla herättää nukkuvan lapsen. Meillä ei tarvitse pelätä koulumatkan jengielämää. Automatka voi kylläkin olla pitkä, mutta huolta pidetään. Nyt kun kouluverkkoa harvennetaan, tällainen kotihuolenpito oppilaista ei ole mahdollista. Mutta onhan meillä Vilmat, kännykät ja netit. Mutta ennen kaikkea. meillä on pätevä...