En tiedä, onko nykyisten nuorten aikuisten mielissä hyvän urakehityksen saavuttaminen jonkinlainen päämäärä. Media tietojen mukaan on selvää, että ainakin pieni osa nuorista ei ole kiinnostunut hienoista jobeista ja niiden tuomista ”röyhelöistä” mottona hieno työsuhde auto jääköön muiden huoleksi. Joillekin on varmaan tärkeää saada itselleen statusta ja arvostusta. Tässä ei ole mitään paheksuttavaa, jos se tapahtuu reilun kilpailun hengessä. Yleensä kiipijätyyppejä jossain vaiheessa seuraa romahdus. Varma tapa päästä johonkin suurempaan on kartuttaa itselleen mielekkääksi koetun alan asiantuntijuutta pitkällä aikavälillä. Itse lähdin asiantuntijuudesta liikkeelle nollasta. Kahvikeittäjä, toimistoapulainen, kahvikeittäjä, säkkien puhdistaja, trukinkuljettaja, varastomies, opettajan sijainen, apulaissuunnittelija, suunnistelija, trukinkuljettaja, varastomies jne vuorottelivat usean vuoden ajan. Sitten sattuma puutui peliin osastopäällikön huomatessa minun maalaavan erään toimistoin sei...

       Toimistopäällikkönä oli poliittisen kiistelyn tuloksena virkaan nimitetty pikku pomo, jolta ei vihamiehiä tästä syystä ministeriöstä puuttunut. Hän oli täydellisesti omille tottumuksilleen omistautunut mies, paitsi että hän rakennuttaisi valtion rahoilla säännöstelyaltaan vaikka Pohjanmaan lakeuksille.      Toimiston tapoihin kuului jokaisen työtekijän saapuminen kello kolmetoista kahville pomon sihteerin huoneeseen hänen lukiessa Ilta-Sanomien kysymyksiä pöydän päässä. Vähitellen opin tuntemaan, millainen arvojärjestys toimistossa välillä vallitsi. Ensin tulivat diplomi-insinöörit ja teekkarit, ja pitkän matkan jälkeen opistoinsinöörit, rakennusmestarit ja toimistosihteerit.  Viimeksi mainittuihin jokaisen silmäätekevän tuli olla hyvissä väleissä, sillä muutoin ei asiat eivät luistaneet tai ainakin ne saattoivat kummallisesti mutkistua.      Minut pantiin joukon hännille mihinkään ryhmään sopimat...

     Ylen tekstitelevisio uutisoi tänään, että PM on peukaloinu esittelymuistiota.      Yleisellä tasolla esittelymuistion laatiminen etenee suurin piirtein näin:      ”Ensin hakijoista karsitaan muodollisesti epäpätevät henkilöt. Tätä ennen ministerin esikunta on usein laatinut omat erityisosaamisvaatimukset valituksi tulevalle. Tunnettu konsulttitoimisto ei ainoastaan haastattele, vaan myös järjestää päivän testin lupaavimmin tuntuisille ehdokkaille ja tekee oman suosituksensa kolmen parhaan ryhmästä. Seuraavaksi astuu esiin ministerin esikunnan evästämänä esittelymuistion kirjoittaja. Hän on yleensä kokenut virkamies. Esittelymuistio on asiakirja, johon perustuen valtioneuvosto tekee nimittämispäätöksen. Kokeneen virkamiehen tekemänä laatiminen sujuu vaivatta. Tässä vaiheessa yleensä tiedetään, kuka valitaan, koska ministeri, jonka ministeriötä nimitys koskee, käytännössä ratkaisee asian.  Muistio laadintaan periaatteella, e...