Kuka tahansa voi vaipua tällaiseen mielentilaan, jossa mikään ei kiinnosta. Jos siihen putoaa nopeasti, siihen löytyy yleensä syy. Ikävä tapahtuma lähipiirissä tai työelämässä saa ihmisen kyllästymään ja olla tarttumatta mihinkään ponnistelua vaativaan tehtävään. Tämä yleensä korjautuu, kun tapahtumasta kuluu aika ja mieli vapautuu ikävän tapahtuman vaikutuksista uusiin asioihin.      Tilanne on toinen, kun ihminen vaipuu vähitellen olotilaan, jossa mikään ei kiinnosta, ei työ, toiset ihmiset, matkustelu, vapaa-aika, ei mikään.      Kuvatusta tilasta voi päästä irti kotikutoisin keinoin ilman ulkopuolista ammattiapua.      Ensimmäinen askel on, että pysyy kiinni lähiomaisten tai lähipiirin askareissa oleskelemalla niissä vain mukana ilman mitään roolia tai päämäärää. Tämä estää eristymisen muista, mikä on hyvin vaarallinen tie ja saattaa johtaa enemmän tai vähemmän omiin ajatuksiin vaipumiseen. Täytyy huomata, ettei se ...

     Suudelma on aina paikallaan lapsoselle. Heihin on kätketty salaisuudet ja tulevaisuudet. Mitä ne ovat, ei tunneta. Mutta monet vanhemmat näyttävät sen tietävän avittamalla nuppujaan olan takaa oikeille teille, siis vanhempien mielestä oikeille. Tässä ei tarkoitetta hyviä universaaleja moraalisia oppeja, vaan konkreettista kehitysnäkymiä tai uria.      Totta kai lapsi on vanhempien mielestä hiljaisella tavalla heidän sisimmässään aina ihmelapsi. Mutta ongelmia saattaa tulla jos lapsi näyttää aikuisten kriteerein älykkäältä. Hänellä on kolmivuotiaana suuri sanavarasto, hän loputtoman utelias, keksi leikkejä, jopa lukee, ymmärtää suuremmuudet, asettaa  palikoita järjestykseen, jne. Tähän asti kaikki on vielä hyvin.      Jos tällainen lapsi saa kuulla vanhemmiltaan jatkuvina salakavalina kommentteina ja vihjeinä, kuinka fiksu hän on ja kuinka hänestä tulee sitä ja tätä. Ja jos vielä isovanhemmat ja ystävät jatkavat sama...

     Nuori Shakespeare kuljeskeli Lontoon muurin toisella, rajummalla puolella ei kuntoillakseen vaan hilpeän mielenlaatunsa taluttamana. Hän näki vaelluksillaan siellä armottomia puukkotappeluja ja verisiä vatsoja. Intohimo syttyi, kuntoilu rosoisen syleilevän kirjoittamisen kanssa alkoi.      Saaman kaltaisia vaelluksia voi tehdä nykyihminen kävellessään kuntosalin maanrajaan ulottuvien ikkunoiden ohi. Mieleen pirahtaa halu kokeilla.      Kerta ensin, kortti seuraavana ja sitten jäsenyys. Portti salin saloihin on avattu. Tässä kohtaa mieli alkaa täyttyä päivä päivän jälkeen hyvän olon tunteesta ja ajatus on kirkas metsäinen lähde.      Kun tämä mielensä kirkastamien ja kunnon höylääminen pysyy  aristotelesmäisessä  kohtuudessa harrastukselle ei ole moitteen sijaan. Voipa kuntoilu riehaantua välillä vapaalle laukalle olematta silti epänormaalia. ...